|
”Sanonko?” –näyttely pyrkii esittämään kysymyksen ihmisen paikasta, asemasta ja niiden merkityksestä kaupunkitilassa. Kolmen erillisen näyttelyn kokonaisuus kertoo elämän keskeneräisyydestä. Prosessitaiteella ja -tekemisellä viittaan jatkuvan keskeneräisyyden kokemuksen hyväksymiseen omassa taiteellisessa työssäni, elämässäni. Prosessitaide on aina vaiheessa, se viittaa elämään, olemme loputtomasti vaillinaisia.
”Levinasin etiikassa ei ole kyse sellaisesta velvollisuudesta toista kohtaan, joka perustuisi formaaliin ja järjestelmälliseen ohjelauseiden yleistämiseen tai vetoamiseen hyvään omaan tuntoon. Pikemminkin – ja juuri tämä Levinasin ajattelussa on provokatiivista – etiikka eletään ruumiillisena velvollisuutena toista kohtaan, velvollisuutena, jonka muoto on aistimellisuus. Juuri koska minä on aistimellinen – toisin sanoen haavoittuva, passiivinen, altis haavoittumiselle, kivulle ja eroottisuuden liikkeelle – se on eettisyyteen sovelias. Levinasille etiikka toteutuu ihon tasolla.”
(Etiikka ja äärettömyys, siv. 27)
Ethics is not on obligation towards the Other mediated through the formal and procedural universalization of maxims or some appeal to good conscience; rather – and this is what is truly provocative about Levinas – ethics is lived as a obligation to the Other, an obligation whose form is sensibility. It is because the self is sensible – that is vulnerable, passive, open to wondering, pain, and movement of the erotic – that is worthy of ethics. Ethics, for Levinas, is enacted at the level of skin.
(The Ethics of Deconstruction, page 180)
Teosprosessi koostuu kahdesta vaiheesta:
1. 2905-070609
2. 0906-140609
www.saasanoa.com (280509 alkaen)
Helsingissä 110509
Terv. Minna H.
Dokumentointikuvaus: Marja Söderlund
Esiintyjät: Eero Enqvist, Maija Paunio
Videokuvaus: Leena Lehti
Www -sivujen suunnittelu: Niklas Pedersen
Kiitokset Suomen Kulttuurirahasto, Muu ry, Jukka Siltanen
Näyttely on osa tohtorin tutkinnon opin- ja taidonnäytettä Kuvataideakatemiaan
|
|
