|
Kiiras näyttely koostuu valokuvista ja videoinstallaatiosta. Näyttelyn teokset muodostavat galleriaan tietynlaisen välitilan, johon myös sana kiiras viittaa. Tutut kansanperinteen ja taidehistorian hahmot odottavat tai ovat jumiutuneet tilaan, mutta eivät niinkään aikaan.
Luodessani teosteni hahmoja käytän apuna sukuni vanhoja valokuvia, vaatteita ja esineitä. Kuvaustilanteessa pyrin samaistumaan johonkin tiettyyn muistoon tai mielikuvaan ja tiivistämään sen mahdollisimman yksinkertaiseen eleeseen tai liikkeeseen. Lopputuloksena on hitaasti liikkuvia kuvia, jotka ovat kasvojen osalta muuttumattomia stillkuvia. Yleisvaikutelma on liikkuvan kuvan ja valokuvauksen välimaastossa.
Kauhun ja outouden tunne on osana teosteni maailmaa. Perinteisesti on selitetty kauhun syntyvän kulttuuristen kategorioiden rikkoutumisesta tai niiden määrittelemättömyydestä. Teosteni kohdalla kyseinen tunne nousee esiin menneen ja nykyisen, pysähtyneen ja liikkuvan, sekä tilan rajojen rikkoutumisen tai määrittelemättömyyden kautta.
|
|
|
kiira; Suomalaisessa kansanperinteessä esiintyvä paha henkiolento, jota ajettiin
pihapiiristä pois kiirastorstaina. ”...kits kiira metsään...”
kiiras; tiukkapaikka, taistelu, ankara tarkastus, hädän k, kärsimyksen k.
äkillinen, raju, epävakainen, liikkuva, kiireinen, tulikas, himokas.
kiirastuli; (lat. purgatorium ), katolisen kirkon opin mukaan tuonpuoleinen puhdistuksen olotila, johon pääsevät niiden pelastuvien sielut, jotka kuolinhetkellään eivät ole saavuttaneet puhtauden tilaa., Paikka, jossa vainajat odottavat ylösnousemista, ei taivas eikä helvetti; välitila.
|
|
