|
Kun kuvataiteilija toimii ammatissaan, hän nauttii niin sanotusta sananvapaudesta. Eli hän voi omavaltaisilla teoillaan sanoa, haluamallaan tavalla, oikeastaan mitä tahansa mistä tahansa asiasta. Arvostelukykyynsä luottaen ja moraaliarvoihinsa tukeutuen tuo hän sanomansa asiat esille. Tähän tosiasiaan ei pitäisi kenelläkään olla mitään ”urputtamista”. Taiteilijan kannattaakin ylpeänä juhlistaa sekä hyväksikäyttää tätä mahdollisuutta.
Installaatio:
”Diego Armando Maradonan käsi”
Näyttelyn nimi on allegoria selviytymisstrategialle. Vuoden 1986 maailmanmestaruuskisoissa Diego Armando Maradona teki maalin sääntöjen vastaisesti kädellään. Maali hyväksyttiin. Ottelun jälkeen asiasta kysyttäessä Maradona sanoi: "Se oli Jumalan käsi".
Tämä installaatio kirjoittaa tuntemuksiin, havainnointiin ja aavisteluihin perustuvan fiktiivisen kertomuksen siitä, miltä tuntuu olla kuvataiteilija. Tarinassa seikkailevat probleemit ja niitä ratkova taiteilija. Tämä tarina ei ole mikään valitusvirsi tai voitonmarssikertomus. Se on hellästi ja humoristisesti käsitelty ammatti-identiteettikokemus, erään kuvitteellisen taiteilijayksilön vaikeasta elämäntilanteesta. Häntä kauhistuttaa, mutta hän toimii silti luovasti.
Videoteos:
”Suomalainen kuvataideopetus, eli Kalle Kustaa Korkki, kategorioita sorkki”
Tämä teos ei kritisoi kuvataiteilijoiden liittoja, vaan taidekeskustelussa esiintyvää välineeseen ja taiteentekotraditioihin liittyvää kategorisointia.
Helsingissä, 17.8.2005, Aku Korhonen
|
|
