|
Silta yli synkän virran
Taiteen tekeminen on hienoa. Tosin siihen liittyy usein paljon työntekoa, joka voi olla raskasta, mutta järkevän lopputuloksen siintäessä kirkkaana taivaanrannassa, tuntuu tekeminen perustellulta ja järkevältä.
Eräs valokuvaaja halusi tilata minulta taustakankaan henkilömuotokuvia varten. Otin haasteen vastaan ja maalasin hänelle ison auringonlaskun. Työ oli mielenkiintoinen tehdä koska kerrankin sain maalata todella ison kankaan ja leveitä vetoja. Maalatessani aloin miettiä kankaan tarkoitusta. Tehtäväni oli luoda keinotekoinen maisema, jossa olisi mahdollisuus siirtyä toiseen paikkaan ilman matkustamisen vaivaa. Vaikutti helpolta ja tuntui kiinnostavalta jatkaa ajatusta eteenpäin.
Kesällä 2005 työskentelin vierasateljeessa Art Omi International Arts Centerissä, maaseudulla New Yorkin pohjoispuolella. Maalasin siellä suuren, lähes 6 metriä korkean taustakankaan mallina kaikille tuttu taulu, jossa suojelusenkeli varjelee vaarallisen sillan ylittäjiä. Taustakangas mukanani matkustin paikalliseen pikkukaupunkiin Chathamiin kuvaamaan vapaaehtoisia ihmisiä kankaan edessä. Kuvaustilanne ylitti odotukseni ja kuvattavia riitti jonoksi asti. Tuntui hienolta kun ihmiset olivat oikeasti kiinnostuneita projektistani ja osallistuivat itse siihen. Mistä lopullinen teossarja sitten kertoo? Ainakin amerikkalaisesta elämänasenteesta, esiintymishalusta, uskosuhteesta. Yleisesti ihmisen matkasta tässä maailmassa kohti lopullista päämäärää, joka toivottavasti kuljetaan iloiten ja nauttien kaikista pikku vaaroista huolimatta.
Toisessa Kluuvin galleriaan tulevassa valokuvasarjassa poseeraan itse erilaisissa roolihahmoissa maalaamieni taustafondien edessä. On mielenkiintoista nähdä itsensä eri taustafondien kaukaisissa maailmoissa. Varmasti jokainen meistä haaveilee vaikeina aikoina helpommasta elämästä toisena henkilönä jossakin muualla. Jokaisessa elämässä on kuitenkin varjopuolensa. Pikku-Heidillä on omat kasvukipunsa ja tangokuninkaan kompasteluja voi seurata iltapäivälehtien sivuilta. Ehkä on kuitenkin parempi elää omana itsenään.
Olen miettinyt ovatko näyttelyn teokset maalauksia vai valokuvia. Valokuviahan ne tietenkin ovat, mutta suurin työ on kyllä tehty taustamaalausten kanssa. Helpompi olisi ollut matkustaa paikanpäälle. Toisaalta matkustinhan minä - aina Amerikkaan asti.
Petri ala-Maunus
Kiitos teossarjojen valmistumisesta:
Tampereen ammattikorkeakoulu / Taide ja viestintä, Art Omi International Arts Center, New York, USA, Finola Jones, Edgar Orlaineta, Kari Davies-Mason, Jed Cleary, Pälvi Hanni
|
Sarjasta "Silta yli synkän virran", 2005 |
