|
Polkupyöräillessäni kauppareissulta kotiinpäin pimenevässä illassa kaksi vuotta sitten Îlede-Francen alueella, Grez-sûr-Loingin pikkukylässä Ranskassa, huomasin, että taasen on koittanut Se Aika vuodesta jolloin enkelinpyytäjät ovat liikkeellä verkkojaan virittelemässä.*) En ollut aikaisemmin nähnyt tämän ammattikunnan jäseniä työssä, joten jäin mielenkiinnolla seuraamaan, miten tilanne etenisi. Arvelin, että Gannen linnan raunioilla tasapainottelevat miehet saattaisivat joutua väistelemään samaisessa linnassa ruttoon kuolleen Savoijin Louisen Vaeltavaa Haamua, joten työ oli varmasti erityisen piinaavaa. Verkko vaikutti näin kokemattoman silmiin jokseenkin karkeatekoiselta, mutta uskoin miesten osaavan asiansa; onnistuessaanhan he saisivat palkinnokseen ihmeen ihanan, pehmeän valkean hipaisun…
Angelcatcher-työ on valokuva, dokumentti enkelinpyytäjistä. Olen iloinen, että kuva onnistui, sillä tämän jälkeen en ole enkelinpyytäjiin törmännyt.
Minulla on ollut mahdollisuus työskennellä viime vuosina useaan otteeseen pitkiä residenssijaksoja Ranskassa ja Etelä-Afrikassa joissa osa näyttelyn töistä on syntynyt tai saanut ideansa.
Olen tietoisesti hakeutunut paikkoihin, jotka poikkeavat huomattavasti omasta elinpiiristäni; silmä löytää vieraasta tuttua ja käsittämättömästä kotoisia elementtejä. Sopeutuminen uusiin tilanteisiin on ollut helppoa muualla, kotiinpaluu sensijaan usein vaikeata. Ulkomailla sosiaalinen nomadi muuttuu kotimaassaan kaihomieliseksi ja melankoliseksi: tuttuus, vieraus ja oma identiteetti heittävät häränpyllyä.
Matkatessa luontevat työvälineet, kamera ja piirustuslehtiö, ovat päätyneet ilmaisun keinoiksi myös kotimaassa.
Temaattisesti käsittelen töissäni ystävyyden, rakkauden ja yksityisyyden symbioosia yhä uudestaan. Sitä, mimmoista on kun sydän palaa ja maailma raastaa. Kun elää niin tunteella, että naurattaa ja itkettää yhtäaikaa. Eräs loputtomista inspiraationi lähteistä on oma puutarhapalstani, jonka tapahtumia seuraan, määrään ja kuvaan lempeän diktaattorin otteella. En ole innostunut ainoastaan ansarikukkasten kasvattamisesta, vaan sattumasta joka ohjaa rehotusta myös puoliksi kultivoidussa luonnossa. Ajattelen, että sitä saa, mitä tilaa…
Teknisesti Angelcatcher-näyttelyn työt ovat valokuvia ja piirustuksia vuosilta 2006-08.
*) Ranskassa peitetään verkoilla historiallisesti arvokkaat, kivivyöryille ja rospuutolle alttiit monumentit, linnat ja rauniot
kivien putoamisesta aiheutuvien onnettomuuksien välttämiseksi. Verkot asennetaan yleensä loka-marraskuussa.
|
Yllä: Angelcatcher, 2006-8, lambda-tuloste metallipaperille
Keskellä: Elephant Sanctuaries 1, 2007-8, lambda-tuloste, silicec-pohjustus
Alla: Thula Baba 1 (Hush little baby...), 2008, lyijykynä, puuväri ja polyesterpalloset paperille |
