|
SOLARIUM – FOTOKEMIALLISIA KOKEITA LUONNOSSA
Digitaalikuvauksen muuttuessa arkipäiväksi valokuva etääntyy aina vain kauemmaksi niistä kemiallisista reaktioista, joiden keksiminen johti 1800-luvulla photographian (kreikan sanoista phos = valo ja grafein = kirjoittaa) eli sananmukaisesti valokirjoituksen syntyyn.
Tässä työssä palaan valokuvan varhaisvuosien ajatukseen ”luonnon itsensä piirtämästä kuvasta”, joka kertoo auringonsäteilyn, ajan ja aineen yhteisvaikutuksista. Valokuvaus, pigmenttien haalistuminen ja kasvien fotosynteesi perustuvat samaan ilmiöön: auringon säteilyenergian muuttamiseen kemialliseksi energiaksi.
Valoherkkien luonnonmateriaalien ja niillä tehtyjen kokeiden avulla haluan tuoda valokuvaa uudelleen esiin eräänlaisena luonnon ihmeenä (magia naturalis) sekä muistuttaa valokuvan lähtökohdista tieteen ja taiteen, optisten / kemiallisten ilmiöiden sekä kuvakulttuurin välissä.
Käyttämällä valoherkkiä luonnonprosesseja – lehtivihreän fotosynteesiä, ihon reaktiota uv-säteilyyn ja pigmenttien haalistumista – olen tuottanut orgaanisia valokuvia.Auringon säteily on elämän edellytys, mutta myös tuhoava voima. Orgaanisille pinnoille palaneet poltinmerkkejä muistuttavat kuviot, lehtivihreän häviäminen ja pigmenttien haalistuminen ovat kuvia altistumisesta valolle, ajalle ja katoavuudelle.
Sarjassa ’Valotuksia / Exposures’ on kasvien lehtiin ilmestynyt sanoja valo, lux, phos sekä yhteyttämisen kemiallinen kaava. Kasvi on toiminut valokuvapaperin lailla. Kun sitä valotetaan kirjainmaskin lävitse muutaman päivän ajan, lehteen muodostuu piilevä kuva, joka tulee esiin vasta kehitysprosessissa. Maskin alla tärkkelyksen muodostuminen estyy, ja kun lehti kehitetään jodiliuoksessa, fotosynteesissä normaalisti syntyvä tärkkelys värjäytyy valoa saaneissa osissa tummaksi.
Sun Maid -kuvasarja käsittelee pigmenttien haalistumista valossa. Olen valottanut rusinapakkausten painokuvapintaan kuukauden pituisia raitoja, jotka paljastavat painovärien valonkestävyyden.
Aurinkoautografi on auringonpaisteen mittari, joka polttaa auringon jäljen linssin avulla kuvapinnalle. Rakentamassani aurinkokamerassa olen käyttänyt filminä faksipaperia. Faksipaperi ei syty helposti palamaan, ja lämpöpaperina se pystyy rekisteröimään auringonpaisteen voimakkuuden.
Tuula Närhinen
|
|
