|
Ajattelen, siis en ole.
Näyttely symboleista ja “minusta“.
Luulin symbolien olevan minun arvosteltavissani ja valikoitavissani — ulkopuolellani. Mutta ne kuitenkin käyttäytyvät minussa jotenkin. Ikäväkseni huomaan, etten pysty irrottamaan niitä itsestäni. Jos koetan ajatella itseäni ilman niitä, minusta ei jäisi paljoakaan jäljelle. Ne ovatkin oleellinen osa minusta, ilman niitä ei olisi minua.
Ehkä symbolit valitsivatkin minut eikä päinvastoin?
Näyttely liittyy projektiin "Prinssi Betelgeuze, Prinsessa Algieba ja Prinsessa Bellatrix matkustavat ympäri Itämerta".
Esillä on symboleja, jotka ovat jääneet itseni etsimisen matkoista minusta jäljelle. “Minusta“ löytämiäni tärkeitä symboleja ovat puvut, liput, rahat, ja tärkeitä symbolisysteemejä ovat eri kielet. Jos minuun niiden lisäksi jää vielä jotakin muuta jäljelle, niin ehkä jotain epämääräistä, sumunkaltaista.
Puvut on tehty niitä maita varten, joihin olen niillä matkustanut. Matkat ovat ohi, ja näkyvintä, mikä matkoista on jäänyt, on puvut. Minua niissä ei näy, haihduin pukuihin.
Yhtä paljon, kuin onnenkaivo nielaisi Elinin matkarahoista, jäi häneltä matkoja matkustamatta. Siksi hän liittää näyttelyyn vain Jaan Pärnamäen kirjoittaman tekstin Baltiasta. Onnenkaivoon heitetty raha jäi kaivoon, mutta onnellista Eliniä siinä ei näy. Jäljellejäänyt tekstikin on vain painomustetta, ja sitä paitsi vieraalla kielellä.
Näyttelyssä esitetään myös dokumenttielokuva kuninkaallisista matkoista.
Kaarina Ormio
Puppa och fasad
En utställning om symboler och jaget.
Jag trodde att symbolerna är till för mitt bedömande och väljande – utanför jaget.
Men de beter sig inom mig på något vis. Till mitt besvär märker jag att de inte kan skiljas från mig. De är en väsentlig del av mig, utan dem skulle inte jag finnas. Kanske var det symbolerna som valde mig?
Utställningen är knuten till projektet "Prins Betelgeuze, Prinsessan Algieba och Prinsessan Bellatrix reser runt Östersjön".
Utställningen visar symboler som har blivit kvar av mitt "jag" efter dess sökande på resorna. Viktiga symboler som hittades i jaget är klänningar, flaggor, pengar; viktiga symbolsystem är olika språk. Om det blir någonting kvar i “mig” förutom dem så kanske någonting obestämt, likt dimma.
Klänningarna är gjorda för de länderna där jag har rest klädd i dem. Resorna är förbi och det mest synliga som finns kvar av resorna är klänningarna. Jag kan inte ses i dem, jag skingrades i klänningarna.
Lika mycket som lyckobrunnen sväljde av Elins resepengar, uteblev hennes resor. Därför bifogar hon till utställningen bara en text om Baltikum, skriven av Jaan Pärnamäe. Pengarna kastade i lyckobrunnen stannade i brunnen, men en lycklig Elin kan inte ses i den. Även den återstående texten är bara trycksvärta, därutöver på främmande språk.
Resorna visas även som dokumentärfilm.
Kaarina Ormio
I Think, Therefore I Am Not.
An exhibition on symbols and the self.
I thought that symbols are at my disposal, that it is up to me to judge and choose them - that they are outside of me.
Anyhow, they act within me in some way. To my regret I notice that I cannot separate them from myself. If I try to imagine myself without them, there will not be much left. They seem to be an essential part of me, without them I would not exist.
Maybe the symbols chose me and not the other way round?
The exhibition is linked with the project "Prince Betelgeuze, Princess Algieba and Princess Bellatrix Travel Around the Baltic Sea".
On show there are symbols that have been left over after the journeys looking for myself. Important symbols that I have found in "myself" are dresses, flags, money and important symbol systems are different languages. If there is something else left in "me" besides all these symbols, it may be something indefinable, resembling fog.
The dresses are made for the countries where I travelled with them. The journeys are over, and the most visible thing that is left over is the dresses. You cannot see me in them, I vanished in the dresses.
As much as the wishing well swallowed of Elin's travelling money, remain her trips untravelled. That is why she only adds a text on the Baltic countries to the exhibition, written by Jaan Pärnamäe. The money thrown into the wishing well remains in the well, but you cannot see a happy Elin in it. Also the remaining text is just printer's ink, besides in a strange language.
There is also a documentary film on the royal trips shown at the exhibition.
Kaarina Ormio
|
|
