|
puutarha,
harjapuu,
käsitetaideteos,
vesi
Vähäeleisesti sinun
Linnut laulavat taustalla, kun Markus Perälä vastaa puhelimeen. Taiteilija viettää kesäpäiviä metsässä keräten pihkaa syyskuun lopussa Kluuvin galleriassa avautuvaa näyttelyään varten.
Gallerian toisen huoneen ikkunoita tulee peittämään kuusenpihkasta tehty maalaus. Pihka värjää huoneeseen tulevan valon ja muuttaa tilan tunnelman. Perälä sanoo, että valon muodossa maalaus ikään kuin laajenee huonetilaan ja ottaa katsojan sisäänsä.
Teoksen nimi, Puutarha, on lainattu Sven Lindqvistin kirjasta Myytti Wu Tao-tzusta. Kirjassa tutkitaan mahdollisuutta astua taideteokseen sisälle, pois konkreettisesta maailmasta. Yhdessä luvussa kuvaillaan puutarhaa ja siellä oleskelua.
Mutta miksi juuri pihkaa? ”Pihka on puiden haavoja korjaava neste. Siitä voi myös tehdä voidetta, jolla ihmiset voivat parantaa omia haavojaan”, Perälä kertoo.
Pihkan tuoksu on taiteilijalle tärkeä. Valmiissa teoksessa se leviää huoneeseen aineettomana ja sanattomana samaan tapaan kuin valo. Tämä vahvistaa teoksen aistillista, ei-kielellistä luonnetta. ”Muistan lukeneeni, että venäläiset ortodoksit valmistavat suitsuketta metsästä keräämästään pihkasta.”
Perälä irrottaa pihkan puusta puukkoa apuna käyttäen, kerää sen talteen ja kuljettaa kotiin puhdistettavaksi. Pihka keitetään kangaskääreessä, jolloin roskat jäävät kankaaseen ja puhdas aine siivilöityy kankaan läpi veden pinnalle. Tuoksu on huumaava. Sulalla pihkalla voi maalata – vaikkapa ikkunaan.
Huomaamaton voi olla tärkeää
Pihkan lisäksi Perälän teosten materiaaleihin kuuluu hius. Hiuksia löytyy tulevassa näyttelyssä mm. galleriaan tuotujen vaatteiden pinnasta.
”Hius on pala ihmistä. Toisista ihmisistä vaatteisiin jääneitä hiuksia voi ajatella vaikka muistoina – jonakin, mistä ehkä haluaa puhdistautua”, miettii Perälä. Yhdessä teoksessa vaatteet onkin riisuttu naulaan pesupaikan viereen. Peseytyessään ihminen voi antaa iholla virtaavan veden muotoilla muistoja uusiksi.
Perälän viimevuotisessa näyttelyssä Galleri Leena Kuumolassa hiukset kiersivät tyhjän huoneen seiniä kuin horisontti. Ulospäin – ja vielä sisälläkin, keskellä lattiaa – näyttelytila saattoi näyttää tyhjältä.
Mikä noin hienovaraisessa, jopa huomaamattomassa taiteessa kiinnostaa? ”Minulle se kuvaa toisen ihmisen läheisyyttä. Sekin voi helposti jäädä huomaamatta, vaikka olisi kokonaan läheisyyden ympäröimänä. Sitä ei välttämättä pysähdy tuntemaan ja kokemaan.”
Muisto säilyy
Näyttelyynsä tulevassa tekstimuotoisessa Käsitetaideteoksessa Perälä kirjoittaa: ”Pronssihome säilyttää kaikkea orgaanista; myrkyttää luun, hiuksen ja kankaan. ... Voisin kiertää hiuksesi ja pronssisäikeen yhdeksi punokseksi. Kun kaivaisin punoksen maahan, säilyisi hiuksesi lähes ikuisuuteen...”
Säilyttämisen, puhdistamisen, parantamisen ja läheisyyden teemat toistuvat Perälän teoksissa. Myös omasta työprosessistaan, pihkan käsittelystä, taiteilija löytää yhtäläisyyksiä näihin aiheisiin: ”kerätään, puhdistetaan, jätetään pois turha”.
Sanna Hirvonen
Kirjoitus julkaistu taidemuseo.fi –lehdessä 2/2006
|
|
