|
Kluuvin galleriassa esillä oleva teoskokonaisuus Jotain ihmisessä on Mika J.Ripatin (s. 1966) ensimmäinen yksityisnäyttely. Se muodostuu kahdesta osasta - kolmen projisoinnin installaatiosta Toivo sekä videoteoksista Moskovalainen tyttö ja Muistokuva.
Installaatiossa Toivo kolme videoprojektoria ajavat kuvamateriaalia samanaikaisesti valkokankaalle. Teokseen liittyy ääneen luettu kertomus, jossa kerrotaan kuvitteellisen elokuvan kohtauksesta jossa mies ja viisivuotias poika ovat autossa moottoritiellä. Mies on torjunut vaimonsa ja pojan äidin kuolemaan liittyvän surunsa, joka purkautuu kuitenkin lopulta purkauksenomaisella voimalla. Vaikka tarinan sisällä tapahtuu ihme viisivuotiaan pojan puhuessa aikuisella äänellä, kuvitteellisen elokuvansa juonta selostava kertoja ei usko voivansa vakuuttaa sillä katsojia - kadehtien elokuvan suuria mestareita.
Näyttelyn kahdesta pienestä suuresta teemasta toinen muodostuu rakastumisen ja rakastamisen tunteista, ajatuksista ja teoista. Videon Moskovalainen tyttö kohtaus, jossa nuori nainen rukoilee kirkossa lapsen syntymää on kuvattu salaa ortodoksisessa kirkossa. Kuvaajana toimiva kertoja syyllistyy tähän "pyhäinhäväistykseen" halutessaan tallentaa kyseisen hetken jotta voisi joskus näyttää sen joskus syntyvälle lapselleen. Toinen teosten pieni suuri teema on muisti. Muisti liittyy niin unohtamiseen kuin hetkessä mieleen piirtyvien nyt-hetkien kauneuteenkin. Videoteoksessa Muistokuva muistaminen, unohtaminen ja unohtuminen saa ilmaisunsa yhä uudelleen valokopioidun omakuvan haalistuessa mekaanisen toiston kautta näkymättömiin. Ehkä elämän arvo onkin unohtamisen muistamisessa, sen kaiken arvostamisessa mikä kaikesta huolimatta on jäänyt jäljelle.
Näyttelyn teokset piirtävät kuvan kerroksellisesta mieskokemuksesta, jossa onni löytyy usein parisuhteiksi ja perheiksi nimitettyjen ihmissommitelmien tarpeellisena osana - kumppanina ja isänä. Oman itsensä voittamista voi yrittää esimerkiksi pienten "sankaritekojen" kautta, joissa voi yrittää toteuttaa vaikka lapsuutensa haaveen soutamalla aikanaan saavuttamattomaksi jääneeseen pienen
lammen keskellä olevaan saareen (Muistokuva). Vaikka saari on pieni ja vailla lapsuuden loistoa, saarella seisovaa lasta esittävä poika edustaa fiktiota joka on ollut ja josta yhä uudelleen tulee todellisuutta yhä uusien poikien lapsuudessa, elämään oleellisesti liittyvien pienten miesunelmien jatkuvuudessa. Seuraavaksi projektikseen Ripatti onkin suunnitellut kokoavansa miespuolisten kuvataiteilijoiden jalkapallojoukkueen, joka osallistuu alimman sarjatason stadiliigaan, ensimmäisen kauden tavoitteenaan yhden maalin tekeminen.
Kari Yli-Annala
Linkki näyttelyn pressisivuille
|
|
