|
Raketteja töölönlahdella, kirahvipoika, Ihmisiä keikalla, sillalta avautuva maisema,oudot roikkuvat hedelmät, Punainen pilvimassa, huonotuuli. Aiheeni vaihtelevat kuten päivieni sisältökin. Yksi asia on kuitenkin varmaa. Lokakuusta alkaen Helsingin valtaa pimeä puoleksi vuodeksi. Välillä kaupungissa kohtaa valon hetkiä, luistinradoilla, juhlahetkinä keikalla, raketteina taivaalla ja kun joulukadun valot syttyvät.
Kluuvin galleriaan olen tuonut palan Pasilaa. Jään usein tuijottamaan sillata näkyvää ratapihaa, maisemaa halkovia junaratoja ja keskustan kirkon torneja. Yhtenä päivänä näytti kuin taivas olisi maalattu vesiväreillä ja värit noroivat kaukana alas kohti keskustaa. Olisin halunnut maalata tämän hienon näyn ja maalasinkin, mutta kuvasta tuli aivan toisenlainen kuin olin ajatellut. Maalauksissani on aina läsnä fantasia, maalaan muistijälkiä ja vaikka maalaukset ovat saaneet kimmokkeensa jostain näetystä ja koetusta, on niissä tärkeintä maaliaineen jättämät jäljet.
Maalaamisessa minua kiinnostaa maalausprosessi - on hyvä välillä hukata suunta ja vain tehdä ja löytää uusia polkuja takaisin maalaukseen. Maalaaminen on minulle kaksijakoista toimintaa, toisaalta se on työhuoneella puurtamista ja kovaa työtä, toisaalta leikkisää heittäytymistä erilaisiin tunnelmiin ja maaliaineeseen, siihen kun lätäköistä alkaa muotoutua uusia kuvia. Kluuvin gallerian näyttelyyn kokeilin paljon erilaisia tekniikoita. Välillä maalasin samaan tapaan kuin peruskoulussa, laitoin kirkkaita värejä alle ja mustaa päälle ja sitten aloin poistaa kerroksia. Usein maalaukset saivat kuivua lappeeltaan päiviä tai viikkoja kunnes ne olivat tarpeeksi kuivia tullakseen taas päällemaalatuiksi. Joskus maalaus valmistui yhden päivän aikana. Tai ainakin melkein.
|
Lauantaitanssit, 2008
akryyli, alkydi ja öljy MDF-levylle
137, 5 x 122 cm |
