|
Olipa kerran sota
Taiteellisessa työskentelyssäni toistuvia teemoja ovat olleet poliittisuus, identiteetti, kieli ja vieraus. Tekniseltä toteutukseltaan teokset ovat vaihdelleet valokuvasta ja videosta kirjaan. Usein teokseni ovat olleet myös paikkaan sidottuja, monesti myös esityspaikkojansa käsitteleviä ja kommentoivia.
Valokuvasarjassa "Olipa kerran sota" työskentelylleni tyypillisistä elementeistä ovat mukana kansallisen ja sukupuolisen identiteetin sekä vierauden (suhteessa sotaan ja armeijaan) tarkasteleminen ja jossain määrin myös paikkasidonnaisuus. Teossarja sisältää valokuvia maisemista ja paikoista, joissa on merkkejä Suomen sodista tai yleisemmin sotaan varustautumisesta. Useimmissa kuvissa olen myös itse läsnä. Läsnäoloni on läsnäoloa sekä ihmisenä että naisena. Tapani olla on neutraali, mietteliäs.
Ilmeistä kuvissani on myös se, että figuurini on nykysuomalainen, tämän päivän ihminen, joka pohtii suhdettaan Suomen historiaan sotien näkökulmasta. Kuinka ymmärtää sotia, joita ei ole itse koskaan kokenut? Hahmoni etäisyys sotien todellisuuteen artikuloituu varsinkin kuvissa, joissa katselen vitriineissä esitettäviä luonnollisen kokoisia sotilasnukkeja tai sotilaista maalattuja muotokuvia. Figuurini on ulkopuolinen sekä ikänsä että sukupuolensa kautta. Lisäksi mainitsemissani valokuvissa nainen tarkastelee sodasta rakennettuja esityksiä tai henkilöistä maalattuja muotokuvia, ei siis itse sotaa tai sotilaita suorassa kontaktissa.
Maisemallisesti minua ovat kiinnostaneet paikat, joissa sodan viralliset tai vain maastoon jääneet muistomerkit ikään kuin sulautuvat maisemaan. Monet kuvaamistani merkeistä sijaitsevatkin virkistysalueilla, jolloin niiden todellinen alkuperä tuntuu tulevan tajuttavaksi viiveellä.
Teos on alustavasti suunnitteilla esitettäväksi myös Suomen tykistömuseossa.
Sanna Sarva
|
© Sanna Sarva |
