LUE! Muumeista

Muumien synnystä

Muumipeikon synnystä kerrotaan paria erilaista tarinaa.
Ensimmäinen tarina kertoo nuoresta Tovesta, joka opiskellessaan Tukholmassa asui enonsa Einar Hammarenin luona. Nuori Tove oli aina nälkäinen ja kävi öisin keittiössä etsiskelemässä hiukopaloja. Kerran eno yllätti Toven yöllisellä ruokahetkellä ja pelotellakseen tyttöä hän kertoi, että kaakeliuunin takana asui muu-uu-uumipeikko, joka painaa kylmän nenänsä pienen ruokavarkaan sääreen tai puhaltelee jäistä huurua tämän niskaan.

Toinen tarina taas kertoo Tovesta ja hänen veljestään Per-Olovista, jotka väittelivät jostain asiasta Pellingin kesäpaikassa. Kumpikin kirjoitti ulkohuussin seinään vuorotellen sanottavansa, johon toinen vastasi seuraavan kerran huussissa käydessään. Per-Olovin siteeratessa väitteensä tueksi Immanuel Kantin ajatuksia Tove tunsi, että ei pystynyt vastaamaan enää sanallisesti. Joten hän piirsi niin ruman hahmon kuin ikinä keksi ja kirjoitti sen alle Kant. Kuva muistutti muumipeikkoa.

Varhaisella muumihahmolla oli kapea kuono ja pieni suu, sarvia muistuttavat korvat ja pitkä häntä. Se oli luonteeltaan vihainen ja riidanhaluinen. Tove Janssonin piirtämä hahmo esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1943 Garm-pilalehteen tehdyssä kieltolakia pilkkaavassa kuvituksessa. Siinä muumihahmo vilisti pikkupirujen, norsujen, käärmeiden, mammutin ja piippua polttavan krokotiilin kanssa eläinlaumassa, joka kuvasi katsojan päässä vellovaa alkoholin aiheuttamaa hallusinaatiota.
Kun muumikirjat vuodesta 1945 lähtien alkoivat ilmestyä, muumi muuttui vähitellen kiltimmäksi, pehmeämmäksi ja kasvoi kooltaan. Kuitenkin toisinaan myös muumikirjoissa (esim. Muumipeikko ja suuri tuhotulva ja Taikatalvi) vilahtaa muumien varhaishistoria kummitusmaisina olentoina, jotka lymyävät kaakeliuunien takana.

Kuka kukin on Muumimaailmassa

Muumimaailman henkilöiden viehättävyys piilee osittain siinä, että ominaispiirteistä huolimatta kukaan heistä ei ole täysin tyypiteltävissä. Tarpeen tullen henkilöt yllättävät jopa itsensä.

Muumipeikko ja Muumimamma
Muumitarinoiden ensimmäiset hahmot olivat äiti ja poika, Muumimamma ja Muumipeikko. He lähtivät etsimään omille retkilleen karannutta Muumipappaa.
Muumipeikko on lapsekas ja hyväntahtoinen poika, joka rakastaa luontoa. Muumipeikko on hieman arka ja luottaa siihen, että loppujen lopuksi hänen äitinsä järjestää asiat parhain päin.
Muumimamman tunnusmerkki on käsilaukku ja vähän myöhemmin mukaan tullut esiliina. Muumimamma on ihanneäiti: aina lohduttava, ymmärtävä ja tukeva. Samalla kun Muumimamma hoitaa perheen kaikki käytännön asiat ja tukee aviomiestään ja poikaansa, hän huolehtii tarpeen tullen kaikista hoivaa tarvitsevista olennoista. Muumimamman viisaus lähtee sydämestä ja antaa hänelle kyvyn nähdä pidemmälle kuin muut. Hänellä on äidin kaikkivoipa kyky selvittää kenen tahansa muun ongelmatilanne, mutta hän itse saattaa ahdistua.

Muumipappa
Muumipapalla on silinterihattu ja kävelykeppi. Hän keskittyy elämän suuriin linjoihin, pohtimiseen ja kirjallisiin harrastuksiinsa. Perheen pään tasaisen elämän vastapainoksi Muumipappa kaipaa seikkailuja ja vapautta.

Niiskuneiti ja Niisku
Niiskun sisarukset ovat samankokoisia ja -näköisiä kuin muumit, mutta muumeista heidät erottaa se, että Niiskut vaihtavat väriä järkyttyessään.
Niiskuneidin tunnistaa otsatukasta ja kultaisesta nilkkarenkaasta. Hän on naisellinen, suloinen ja turhamainen, mutta käytännön toimissaan ripeä. Niiskuneiti leikkii Muumipeikon kanssa rakastumisleikkiä.
Niiskuneidin veli Niisku on tomera asioiden järjestelijä ja innokas keksintöjen ystävä, joka tietää melkein kaiken. Niisku käyttää silmälaseja.

Pikku Myy
Pikku myy on Mymmelin pikkusisko. Hän on anarkisti, itse epätahdikkuus, kyyninen ja suorasukainen pieni henkilö. Mymmeleiden sukuun kuuluvana hänen pitäisi kasvaa isona perheenäidiksi ja rouvaksi, mutta koska Myy on jostain syystä jäänyt pieneksi, hän on säilyttänyt myös nuoruuteen kuuluvan terävyytensä.

Nuuskamuikkunen
Tämän kulkurin omaisuus mahtuu hänen selkäreppuunsa ja hän varoittelee muitakin tavaran omistamisen hankaluudesta. Nuuskamuikkunen kulkee vääjäämättä omia teitään. Hänet voi löytää sammuneiden leirinuotioiden nauhaa tai huuliharpun ääntä seuraamalla. Eikä kenelläkään ole niin vihreitä vaatteita kuin Nuuskamuikkusella. Suomenruotsalainen lehtimies, poliitikko, kirjailija ja filosofi Atos Wirtanen (1906-1979) on lainannut omia teitään kulkevan miehen hahmon Nuuskamuikkuselle. Ja hatun. Nuuskamuikkusessa on myös piirteitä Tove Janssonin veljestä Lars Janssonista. 

Nipsu
Nipsu on Hosulin ja Sosulin lapsi. Vanhemmat kadottivat lapsensa jo pienenä, joten muumimamma otti Nipsun hoiviinsa. Nipsu on Muumipeikon toveri ja muumilaakson pidetty asukas, vaikka onkin hieman pelkurimainen, ahne ja vetelehtivä nuorukainen.

Hemulit
Hemulit ovat kookkaita ja rakastavat lain noudattamista ja yleistä järjestystä. Ehdottomat Hemulit saattavat omistautua yhdelle asialle (esim. postimerkkien tai perhostenkeräily) niin täysin, että huomiota ei riitä millekään muulle.

Tiuhti ja Viuhti
Nämä identtiset kaksoset ovat erottamattomia. He kulkevat kädet toistensa käsissä ja heillä on jopa oma kieli. Kerrotaan että juhlia rakastavan Tiuhtin ja Viuhtin (ruots. Tofslan ja Vifslan) esikuvina olivat Tove itse ja hänen hyvä ystävänsä teatteriohjaaja Vivica Bandler. Tiuhti ja Viuhti eivät oikein erota oikeaa ja väärää toisistaan, mutta rakastavat juhlimista.

Mörkö
Mörkö on tuomittu yksinäisyyteen. Vaikka hän pyrkii muiden olentojen seuraan, hän vain hyisellä olemuksellaan karkottaa kaikki muut. Maa jäätyy Mörön alla, jos se pysähtyy hetkeksikään.

Hattivatit
Hattivatit vellovat suurissa laumoissa loputtomilla vaelluksillaan. Ne eivät puhu, eivätkä kuule ja vain harvoin ottavat kontaktia ympäröiviin olentoihin. Ukkosella hattivatit tulevat sähköisiksi ja niistä voi saada kipeän sähköiskun.

Hosuli ja Sosuli
Hosuli on Muumipapan nuoruudenystävän Fredriksonin orpo veljenpoika, jonka ulkomuoto on päässä nurinpäin olevaa kattilaa myöten aika resuinen. Hosuli ihastuu villisti Sosuliin ja pariskunta kiirehtii naimisiin ennen kuin kutsuttu hääväki ehtii paikalle.

Juksu
Juksu on Nuuskamuikkusen isä. Isä Juksun ja poika Nuuskamuikkusen erottaa hatusta. Kun Nuuskamuikkusella on hatussaan yksi sulka tai kukkaköynnös, on Juksulla punottu narunpätkä.

Piisamirotta
Piisamirotta on pessimistinen filosofi, joka ottaa itseensä hyvin herkästi. Hän haluaa erakoitua, koska muumitalossa hänelle tapahtuu kaikenlaista harmillista ja naurettavaa. Naurettavat tilanteet ovat filosofin itsetunnolle aivan liikaa.

Teksti: Anna-Kaisa Rastenberger

Lisää tietoa:
Muumilaakso, tarinoista museokokoelmaksi, Toim. Mirja Kivi, Schildts Kustannus Oy, 2000.
Salme Aejmelaeus: Kun lyhdyt syttyvät, Tove Jansson ja muumimaailma, Suomen Nuorisokirjallisuuden Instituutin julkaisuja 18, 1994.
Erik Kruskopf: Kuvataiteilija Tove Jansson, Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki, 1992.
Juhani Tolvanen: Muumisisarukset, Tove ja Lars Jansson, Muumipeikko-sarjakuvan tarina, Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki, 2000.
Boel Westin: GARM, Tove Jansson, Juhlanäyttely, Tampereen taidemuseo 15.6. – 16.10.1994. Tampereen taidemuseon julkaisuja 54. 1994.
Tove Jansson, muistonäyttely, 15.6. –29.9.2002, toim. Ilmonen, Waaramaa, Bonelius, Tampereen taidemuseon julkaisuja 102, Karisto 2002. 

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 8.9.2004