|
Meri ja meressä saari
Meri oli Tove Janssonille yhtä kuin elämä. Meri oli aina läsnä ja lähellä, vaikka ei koko ajan näkyvissä. Lapsuudesta vanhuuden päiviin se kietoutui Toven omaan elämään. Kirjallisessa tuotannossa meri kulkee useimmiten tarinassa mukana tai jopa kuljettaa sen juonta, ja maalauksissa se on yksi Toven eniten suosimista aiheista. Merellä ja saarella on Tove Janssonin tuotannossa suuri symbolinen merkitys.
Rakkaus mereen syntyi Suomenlahden saaristossa, jossa Janssonit helsinkiläisten porvarisperheiden tapaan viettivät kesänsä. Ensimmäinen kesäpaikka (1920) oli pienellä saarella Suur-Pellingistä itään, seuraavana vuonna siirryttiin pääsaaresta etelään Rödholmeniin, ja vasta kolmantena kesänä löytyi lopullinen mökin paikka itse pääsaaresta Edisvikenistä. Veljensä Larsin kanssa Tove vuokrasi sodan jälkeen oman saaren hieman ulompaa Bredskäristä. Sinne pystytettiin pieni mökki, joka sai nimekseen Vindrosens hus. Vielä kauemmas ulkosaaristoon Tove pakeni Tuulikki Pietilän kanssa 1965. Karulla ja kivisellä luodolla kasvoi mökin rappusten vieressä saaren ainut puu, yksinäinen pihlaja. Lähempänä luontoa ja kauempana sivistyksestä ei enää voinut asua. Sitä paitsi saari oli kyllin kaukana Toven ihailijoista, joita merelläkin saattoi soudella nimikirjoitusta pyytämässä. Pakoon päästiin myös lehtimiehiä, jotka yrittivät pyydystää haastatteluja maailmankuululta muumien luojalta.
Varhaiset muistot mereltä olivat aikuisen Toven mielessä, kun hän eristäytyi saareensa tekemään töitä. Muistikuvien luomat tunnelmat, joskus jopa todelliset tapahtumat kertautuivat kirjoituksissa ja kuvituksissa, muumeissa, novelleissa ja maalauksissa. Isän Victorin mukana moottoriveneretkillä Tove eläytyi keulassa istuen edessä pärskyvään kovaan aallokkoon. Saareen saattoi ajautui laatikoita täynnä tavaraa - tai salakuljetettua viskiä. Merellä oli vaikutuksensa myös mielialaan. Myrskyt, ukkonen ja salamoiden säihke tekivät Victor-isän onnelliseksi, kaunis sää sen sijaan muutti hänet surumieliseksi. Syksyisin pikku-Tove seurasi sisällä saaren mökissä peloissaan tulvan nousua. Koskaan vesi ei kuitenkaan ulottunut ikkunoista sisään. Lisää lumoa merelle antoi kirjallisuus, mm. Stevensonin Aarresaari oli lapsena Toven mielilukemistoa.
|
Tove Jansson, kuva: Per Olov Jansson |
|
Merellä oli oma elämä. Se oli vastavoima, kova ja käsittämätön, härnäävä ja silti suurenmoinen. Merta ei tarvinnut ymmärtää, mutta siitä voi silti pitää, se oli kuin olento, jolla on hiukan hankala luonne. Meri saattoi olla ylimielinen ja sähisevä, tai vuoroin rauhallinen ja raju. Aallokko viskoi, mutta toi myös onnen hetkiä.
Saari meren keskellä oli yksityinen, ihmisen suoja ja pakopaikka. Meri eristi sen muusta maailmasta, mutta antoi samalla mahdollisuuden yhteyteen. Saaren ja meren suhde oli kuin Daavidin ja Goljatin taistelu: Pitääkö sinun välttämättä säikytellä vaivaista pikku saarta, jolla muutenkin on kestämistä ihan tarpeeksi? Saisit olla iloinen, että se on uskaltanut asettua näin kauas ulapalle; eihän sinulla muuten olisi mitään, johon vertaisit itseäsi. Mitä hauskaa sinulla olisi ilman tyrskyjä? Ajattele nyt! Täällä on pieni töyhtö metsää, joka on kasvanut vinoon sinun takiasi, ja hiukan laihaa maata, jota lakaiset menemään minkä ennätät, ja käpälällinen muhkuraisia kallioita, joita hiot, kunnes niistä ei ole mitään jäljellä.
Vanhuusvuosina Toven suhdetta mereen väritti luopumisen tuska ja haikeus. Teoksessaan Haru (1996) hän henkilöhahmojen kautta kuvaa, kuinka merestä, ennen niin turvallisesta ystävästä oli tullut pelottava. Myös saarta ennen suvereenisti hallinnut Tove joutui turvautumaan kallioilla noloihin kaiteisiin eikä katolle enää voinut kiipeillä seuraamaan maiseman muutoksia. Meri oli lopulta voimakkaampi.
Teksti: Erja Pusa
Lisää tietoa:
Tove Jansson, muistonäyttely, 15.6. –29.9.2002, toim. Ilmonen, Waaramaa, Bonelius, Tampereen taidemuseon julkaisuja 102, Karisto 2002.
Erik Kruskopf: Kuvataiteilija Tove Jansson, Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki, 1992.
|
Tove Jansson, Muumipapan urotyöt, 1950, Tussi paperille, kuva: Tampereen taidemuseon kuva-arkisto, Schilds förslags Ab, Moomin characters. |
