LUE! Kuvittaja

Tove Jansson kuvittajana

Tove Jansson on muistellut nähneensä lapsuudessaan äitinsä aina piirtämässä. Kotona työskennellyt Signe Hammarsten Jansson tarjosi pienelle tytölle mallin elää kynä kädessä. Päiväkirjansa Tove kuvitti läpikotaisin ja myöhemmin myös hänen viralliset liikekirjeensä saattoivat saada marginaaleihin kujeellisen koristelun. Tove harjoitteli jo nuorena kuvittajan uraansa varten. Ensimmäisenä opiskelusyksynään (1930) Tukholman Tekniska skolanissa hän teki vanhemmilleen pienen lahjakirjan nimeltä Hemkonsten (Kotiinpaluu). Kirjassa on vesivärein väritettyjä piirustuksia ja se kertoo Toven lukukaudesta Tukholmassa. Myös Ateneumissa opiskellessaan (1933-1937) Tove Jansson teki kunnianhimoisia kuvituksia oppilaiden joulujulkaisua varten.

Ensimmäinen Tove Janssonin piirtämä kuva julkaistiin Allas Krönikan lastenpalstalla Toven ollessa 14-vuotias. Tekijäksi oli mainittu nuori Totto-niminen neitokainen. Viisitoistavuotiaana Tove aloitti ammattikuvittajan uran. Poliittinen pilalehti Garm julkaisi vuonna 1929 Tove Janssonin ensimmäisen piirustuksen, ja yhteistyö jatkui aina vuoteen 1953 asti. Tove Jansson piirsi Garmiin yhteensä useita satoja purevia kuvituksia ja kansikuvia. Garmin kuvituksissa käytetty pelkistetty viivatekniikka todistaa, että Jansson oli hyvin selvillä siitä, millainen kuva kestää painoa mahdollisimman hyvin kuvan laadun siitä kärsimättä. Tämän lisäksi hän tunsi painotekniset menetelmät ja niiden mahdollisuudet.

Lähinnä Helsingissä ilmestyviin ruotsinkielisiin lehtiin tehdyt kuvitustyöt olivat pitkään Tove Janssonin pääasiallinen tulonlähde. Tulojen lisäksi kuvitustyöt merkitsivät Tove Janssonille tervetullutta harjoitusta kuvataiteellisessa toiminnassa. Kuvitustyö opetti rutiinia tekniikassa ja sommittelussa. Kuvittaessaan hän vaihteli tyyliä kuvituksen ja julkaisun mukaan, aina tiukasta kynäviivasta suurpiirteiseen pehmeään laveeraukseen ja jopa ekspressionistiseen ilmaisuun asti. Tove Jansson tunsi olevansa kotonaan silloin, kun kuvitusten aihepiiri käsitteli jotenkin taidetta. Toinen läheinen aihe oli saaristo. Kuvittaessaan tekstejä, jotka liittyivät vieraisiin aihepiireihin, hän näki paljon vaivaa hankkiessaan taustatietoja.

Tyylin yhtenäistyessä ja epävarmuuden hävitessä Janssonin kuvitukset alkoivat muuttua kuvitustaiteeksi. Kuvitustaiteen kehitys tapahtui rinnakkain Tove Janssonin maalaustaiteen kehityksen kanssa. Siitä huolimatta, että Tove Jansson pysyi maalauksissaan tarkoituksellisen maalauksellisella linjalla, toisinaan kuvituksellinen ote on hiipinyt niihin ja näkyy korostettuina ääriviivoina, pelkistettyinä ja kaavamaisia kasvoina tai hahmoina. Kenties korostaakseen kuvitusten merkitystä taiteellisessa toiminnassaan Tove Jansson asetti niitä silloin tällöin kehystettyinä esille maalaustensa rinnalle. Kritiikki suhtautui siihen harvoin suopeasti.

Toven Janssonin kuvituksista ei ole mahdollista saada aivan yhtenäistä käsitystä, koska aiemmin kuvia ei juurikaan palautettu niiden tekijälle, vaan ne jäivät ajelehtimaan toimituksiin ja päätyivät mikä minnekin. Jansson on lehtikuvitusten lisäksi suunnitellut ilmoituksia, mainoskylttejä ja tehnyt ex libriksiä. Oma lukunsa on taiteilijan tekemät postikortit, joiden maailma ennakoi tulevien seinämaalausten ja muumiseikkailujen mielikuvitusmaailmoja. Muumikirjojen lisäksi Tove Jansson on kuvittanut myös muita satu- ja seikkailukirjoja. Kielellisistä leikeistä innostunut Jansson kuvitti vuonna 1959 Levis Carrollin kirjan The Hunting of the Snark ja vuonna 1966 Liisa ihmemaassa. Kiinnostava on myös Tove Janssonin J.R.R. Tolkienin Lohikäärmevuori / Bilbo - erään hobbitin seikkailu –teoksen kuvitus vuodelta 1962.

Teksti: Anna-Kaisa Rastenberger

Lisää tietoa:
Erik Kruskopf: Kuvataiteilija Tove Jansson, Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki, 1992.
Boel Westin: GARM, Tove Jansson, Juhlanäyttely, Tampereen taidemuseo 15.6. – 16.10.1994. Tampereen taidemuseon julkaisuja 54. 1994.  

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 8.9.2004