LUE! Matkailija

Tove Jansson matkalla

Tove Jansson vietti aikaansa ulkomailla samalla tavalla kuin useimmat muut taiteilijat. Hän opiskeli, kierteli taidemuseoita, tutki ihmisiä ja tarkkaili maisemia imien itseensä vaikutteita, jotka suodattuivat visuaalisina muistoina hänen maalauksiinsa.

Tove Jansson vietti Ruotsissa lapsuutensa kesiä äitinsä vanhempien luona, pääasiassa Blidössä Tukholman saaristossa. 1930-luvun alussa hän myös opiskeli taideteollisessa oppilaitoksessa Tukholmassa.
Sukulaisia Tove Janssonilla oli myös Saksassa Velbertissä, jossa äidin sisko oli naimisissa saksalaisen papin kanssa. Heidän luokseen Tove teki ensimmäisen ”oikean” ulkomaanmatkansa kesällä 1934. Patikkaretki Reinin rannoilla oli elämys. Tove kierteli Saksaa, poikkesi Sveitsin puolella ja vietti valtaosan ajastaan taidemuseoissa. Berliinissä hänen onnistui päästä tutkimaan itämaisia miniatyyrejä, niiden kiehtovaa ja sadunhohteista maailmaa ja loisteliaita värejä. Saksalaisesta taiteesta lähinnä Max Lieberman kiinnosti Tovea, mutta rajan takaa Ranskasta sen sijaan löytyivät impressionistit ja heidän lumoavat värinsä. Kahden viikon pistäytyminen Pariisissa tuotti uudestisyntyneen taiteilijan.

Pariisiin Tove Jansson halusi kiihkeästi takaisin. Toive toteutui 1938 lopulla matkakassan kartuttua kylliksi kuvitus- ja kirjoitustöillä. Pariisi oli yhä suomalaistaiteilijoiden haaveiden kohde, jossa opiskeltiin, nautittiin kaupungin ilmapiiristä, muiden taiteilijoiden seurasta sekä imettiin vaikutteita museoissa ja näyttelyissä. Tove opiskeli enimmän aikaa Ecolé d’Adrian Holyssa. Viktor Jansson käväisi kylässä ja tutustutti tytärtään kaupunkiin näyttäen tälle mm. vanhempien ensimmäisen yhteisen kodin, jossa Tove oli kuulemma saanut alkunsa. Kesällä Tove suuntasi Pariisista taiteilijoiden suosimaan Bretagneen. Legendaarisin Pont-Avenin kävijöistä oli Paul Gauguin, suomalaisista seudulla olivat oleskelleet mm. Helene Schjerfbeck, Maria Wiik ja Aukusti Uotila. Maiseman alkuvoimaisuus ja kansanelämän erikoislaatuisuus olivat Bretagnessa yhä tallella. Tove matkusteli ympäri aluetta, asui majataloissa ja kalastajatuvissa, seurasi majakoiden yöllistä valoleikkiä ja nautti seudun luonnosta. Uiminen meressä herätti paikallisten keskuudessa kummastusta. Bretagnessa Tove maalasi kymmeniä teoksia, joita osaa hän työsti vielä palattuaan Suomeen heinäkuussa 1939. Bretagnen teoksia Tove esitti näyttelyissään usean vuoden ajan. Bretagneen hän poikkesi seuraavan kerran Sam ja Maya Vannin kanssa 1948, mutta nyt hän pettyi. Kymmenen vuotta oli karistanut nuoruudenrakkaudesta suloisimman hohteen. Pettymys ei kuitenkaan näy Toven lukuisissa paikan päällä tekemissä piirustuksissa. Myös Pariisiin Tove palasi useita kertoja, hän mm. työskenteli Cité des Arts -taiteilijatalossa vuosina 1968 ja 1974.

Tove Jansson tutustui Italiaan 1939, jolloin hän kierteli maata kiivaaseen tahtiin kaupungista toiseen muutaman kuukauden ajan (Verona, Firenze, Napoli, Capri, Pompei, Rooma, Orvieto, Pisa, Forte dei Marmi jne). Tove suuntasi Italiaan uudelleen vuonna 1948 käväistyään sitä ennen mm. Bretagnessa. Sam ja Maya Vannin kanssa tehdyllä matkalla Tove viehättyi etenkin Firenzen maalauksellisuudesta. Kaupungin kapeat kujat, auringonkajo ja värikäs kasviloisto inspiroivat häntä.

Monet Toven matkoista liittyivät työhön. Vuonna 1953 hän mm. työskenteli Lontoossa Evening News- lehden palveluksessa muumisarjakuvapiirtäjänä.
Tuulikki Pietilän kanssa Tove Jansson matkusteli paljon. Yhteisellä Kreikan matkalla vuonna 1959 Tove Janssonin maalausinto heräsi pitkän kuvituskauden jälkeen. Vuonna 1963 Tove ja Tuulikki kävivät mm. Espanjassa ja Portugalissa. Maailman ympäri ystävät kiersivät kahdeksassa kuukaudessa vuonna 1971.

Teksti: Erja Pusa

Lisää tietoa:
Erik Kruskopf: Kuvataiteilija Tove Jansson, Werner Söderström Osakeyhtiö, Helsinki, 1992.

 

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 8.9.2004