Lisätietoa näyttelyn teoksista 2

Nanna Hänninen
Uudenlaisia maisemia

Nanna Hännisen teokset ovat maisemakuvia, jotka on otettu pitkillä valotusajoilla ilman jalustaa. Kuvatessaan taiteilija on kävellyt, kääntynyt, nauranut, hengittänyt tai istunut auton kyydissä. Maiseman ja vastaantulevien autojen valot ovat tallentuneet kuviin hyppivinä juovina. Lopullisissa kuvissa valot erottuvat taustasta tummempina, sillä kuvat on otettu yöllä ja käännetty negatiiveiksi kuvankäsittelyohjelmalla. Hänninen kuvailee abstrakteja teoksiaan ruumiin liikkeen ja maiseman yhteispiirroksiksi.

Aneta Grzeszykowska
Nimetön (Muotokuvia)

Aneta Grzeszykowskan teokset näyttävät muotokuvilta, mutta ovatko ne sitä? Kuvissa esiintyviä henkilöitä ei ole oikeasti olemassa, vaan heidät on tuotettu kokonaan digitaalisen kuvankäsittelyn keinoin. Illuusio valokuvasta ja sen kohteena olevasta henkilöstä voidaan synnyttää ilman kameraa ja ilman kohdetta.

François Bucher
Valmiiksi taitettuja

François Bucher tutkii teoksissaan kansainvälisten aikakauslehtien kuvamaailmaa. Lukijoina olemme tottuneet tapaan, jolla esimerkiksi vakavia aiheita käsittelevät reportaasit ja kepeä mainoskuvasto vuorottelevat yksien kansien välissä. Kuvillaan Bucher haluaa kyseenalaistaa tämän aikakauslehtien ”terveen järjen” ja herättää katsojan pohtimaan viestien ristiriitaisuutta.

Richard Whitlock

Valokuvia pidetään usein täsmällisinä esityksinä nähdystä todellisuudesta. Kamera näkee asiat yhdestä pisteestä ja panee ne perspektiiviin tavalla, joka on tuttu renessanssista asti. Richard Whitlockin valokuvat eivät mukaudu tähän malliin. Ne esittävät laajoja näkymiä tavalla, joka on ihmissilmälle mahdoton: jokainen yksityiskohta nähdään suoraan edestä, ikään kuin katsoja olisi monessa paikassa yhtä aikaa. Whitlock on luonut teoksena yhdistämällä useita valokuvia toisiinsa kuvankäsittelyohjelmalla.

Jari Silomäki
Tavanomaisia kaupunkeja tavanomaisina päivinä

Miten sotaa esitetään valokuvissa? Jari Silomäki on perehtynyt sotakuvien estetiikkaan ja soveltaa teossarjassaan niiden tyyliä. Tavanomaiset kaupungit muuttuvat kuvissa väkivallan ja uhan näyttämöiksi. Teossarja tekee näkyväksi sen, millaisin keinoin esimerkiksi uutiskuvat muovaavat käsitystämme maailman tapahtumista.

Alfredo Jaar
Tosia kuvia

Ruandassa tapahtui vuonna 1994 kansanmurha, jossa hutujen ääriryhmät surmasivat noin 800 000 tutsia ja maltillista hutua. Alfredo Jaar matkusti Ruandaan pian tapahtumien jälkeen. Hän otti tuhansia valokuvia yrittäen ymmärtää veritöiden laajuutta ja länsimaisen median piittaamattomuutta asiasta. Todellisia kuvia -installaation arkistolaatikot sisältävät jäljennöksiä kuudesta Jaarin ottamasta valokuvasta. Katsoja ei kuitenkaan saa nähdä kuvia vaan ainostaan lukea niistä.  

Pierre Gonnord

Pierre Gonnordin suurikokoiset muotokuvat muistuttavat tyyliltään klassisen maalaustaiteen teoksia. Taiteilija esittää mallinsa arvokkaasti – vakavin ilmein hillityssä valohämyssä. Gonnordin kuvien henkilöt ovat työttömiä, kerjäläisiä, laittomia maahanmuuttajia ja Espanjan Sevillan alueen romaneja. Taiteilija murtaa teoksillaan perinnettä, jonka mukaan muotokuva ja siihen liittyvä sosiaalinen arvostus kuuluvat vain hyväosaisille.

Renaud Auguste-Dormeuil
Päivä ennen

Näemme tiedotusvälineissä jatkuvasti kuvia katastrofeista ja sodista. Renaud Auguste-Dormeuil palaa teossarjassaan hetkeen ennen tiettyjä historiallisia sotatapahtumia. Hänen digitaalisesti tuotetut valokuvansa esittävät tähtitaivasta sellaisena kuin Dresdenin asukkaat näkivät sen iltana ennen kaupungin tuhoisia pommituksia toisessa maailmansodassa, Hiroshiman asukkaat ennen atomipommin pudottamista tai newyorkilaiset syyskuun 11. päivän aattona vuonna 2001.  

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 4.2.2009