Lisätietoa teoksista 1

I.N.R.I.
1997

I.N.R.I. –kuvasarja syntyi Bettina Rheimsin ja Serge Bramlyn halusta tehdä kuvakertomus Jeesuksen elämästä, länsimaisen kulttuurin ja taidehistorian keskeisimmästä tarinasta. Rheims ja Bramly tekivät sarjaa varten runsaasti taustatyötä mm. haastattelemalla teologeja ja pappeja sekä tutustumalla lukuisiin museoihin ja kirkkoihin. Yksi tehtävän haasteista oli saada aiheen pyhyys välittymään valokuvista, joissa Raamatusta tutut tapahtumat on esitetty meidän aikamme kuvakielellä.

I.N.R.I. -sarjassa Jeesusta esittää 89 miestä ja yksi nainen. Bettina Rheims halusi kuvata Jeesuksen slummeissa, ja sisäkuvauksia varten löytyi Pariisin läheltä vanha mielisairaala. Ulkokuvaukset tehtiin Mallorcalla, koska ryhmä ei onnistunut pääsemään Israeliin kuvaamaan. Sarja julkaistiin kuvateoksena vuonna 1998. Taiteilijoiden tavoitteena ei ollut provokaatio, mutta I.N.R.I. herätti silti suurta kohua erityisesti katolisen kirkon piirissä. Varsinkin naispuolisen Kristuksen kuva sai aikaan kiihkeää keskustelua jumalanpilkasta.

CHAMBRE CLOSE
SULJETTU HUONE
1991-92

Chambre Close on kokoelma satunnaisen tirkistelijän, kuvitteellisen herra X:n otoksista naisista hotellihuoneessa. Se julkaistiin kirjana, johon Serge Bramly kirjoitti tirkistelijän tunnustuksen. Herra X kirjoittaa nautiskelevansa tarkkailemiensa naisten ihon kauneudesta ja aistillisuudesta. Kameran takaa löytyy kuitenkin nainen, Bettina Rheims, joka sanoo: ”Minä rakastan lihaa. Olen ihon valokuvaaja.”

Naisesta seksiobjektina on tullut eräs naistaiteilijoiden lempiaiheista. Naistaiteilijat katsovat naisia miesten tavoin ja käyttävät esineellistäviä katseita omien tarkoitustensa saavuttamiseksi. Kahta poikkeusta lukuunottamatta Chambre Close –sarjan naiset ovat aivan tavallisia naisia tavallisissa ammateissa: myyjiä, kuntosalin työntekijöitä, apuhoitajia, tarjoilijattaria, poliisi, mittarinlukija ja tanssijatar. Rheims pyysi näitä tapaamiaan naisia poseeraamaan kameransa edessä. Millaisissa asennoissa ja rekvisiitassa naiset kokevat näyttävänsä eroottisilta naisilta. Millaisin kuvin ja mielikuvin eroottiset tilanteet luodaan? Rheimsin teosten lähtökohta ja tavoite on aina kuva; ei toiminta, johon kuva viittaa tai tilanne, jossa se on otettu. Sarjan kuvat ovat huolellisesti rakennettuja ”poseerausleikkejä”, joihin osallistuvat kuvatut naiset, valokuvaaja ja ympäröivän kuvakulttuurin luomat mielikuvat eroottisista naisista.  

ANIMAL
ELÄIN
1981- 1994


Animal-sarjan valokuvien eläimet ovat täytettyjä. Sen sijaan että Bettina Rheims olisi jahdannut liikkuvia ja levottomia eläimiä kameransa kanssa, hän toi täytetyt eläimet studioon. Ne sopivat paremmin Rheimsin tapaan irrottaa kuvattavat omasta ympäristöstään valokuvia varten. Vaikka kuolleet eivät enää voi esittää mitään, täytetyt eläimet näyttävät katsovan kohti kameraa - Rheims on saanut kuolleetkin poseeraamaan. Valokuva esittää valheen: kuollut näyttää elävältä. Animal-teokset sivuavat siten valokuvauksen historiaa. Alkuaikojen valokuvat 1800-luvulla vaativat minuuttien liikkumattoman poseerauksen ja myös kuolleiden kuvaaminen oli yleistä. Sarja on julkaistu kirjana 1994.

 

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 8.9.2004