|
1920–luvun lopulla Teuvo Tulio tutustui luistinradalla Valentin Vaalaan. Vielä koulussa olevia nuoria miehiä kiinnosti elokuva, ja he päättivät ryhtyä tekemään omaa Suomen oloihin sopivaa eksoottista filmiä. Kiitollisen aiheen Tulio ja Vaala löysivät mustalaismiljööstä. Vaala, joka aikoi ohjata elokuvan, keksi, että erikoisen näköinen Tulio sopisi erinomaisesti päähenkilöksi. Tulion olemuksessa nähtiin jotain samaa kuin ajan palvotussa Hollywood-tähdessä Rudolph Valentinossa. Tulio kertoo kuinka ”otettiin koekuvia ja minä mulkoilin kuin härkä punaista vaatetta tai pudotin Greta Garbon tavoin makuukamarisilmät raukeasti alas. Tarkastelimme valokuvia ja totesimme että olihan minussa jotakin valentinomaista”.
Kaverusten ensimmäinen yhteinen elokuva vuonna 1929 oli nimeltään Mustat silmät. Elokuvaa tehtäessä Tulio oli 15-vuotias, Vaala 19-vuotias. Rahoitus saatiin Tulion perhetuttavalta, ja näyttelijöinä toimivat luokkatoverit ja ystävät. Elokuva kuvattiin Malmilla, ja siellä asuvat romanit avustivat siinä ilmaiseksi. Elokuvan saamasta rohkaisevasta kritiikistä huolimatta Vaala oli siihen tyytymätön ja hävitti sen. Pian Tulio ja Vaala päättivät tehdä uuden romanttisen elokuvan Mustalaishurmaaja. Filmi kuvattiin tällä kertaa Kirkkonummella romanien toimiessa jälleen avustajina. Pojat valmistivat itse myös puvut ja lavastukset kuten edellisessäkin elokuvassa.
1930-luvulle tultaessa oli äänielokuva alkanut saada jalansijaa myös Suomessa. Tulion ja Vaalan saama rahoitus riitti kuitenkin vain musiikkitaustaan ja muutamaan lauluun. Mustalaismiljöö hylättiin ja uusia aiheita haettiin kaupungeista ja ravintoloista. Syntyi elokuva Laveata tietä (1931), jossa Tulio esitti kansainväliseksi viulutaiteilijaksi kohoavaa Antti Lartoa alias Anton Lardozoa, joka sukkuloidessaan Helsingin ja Pariisin väliä käy voittamassa myös Salpausselän mäkihyppykilpailun. Elokuvaan ihastui varsinkin kirjailijaryhmä Tulenkantajat, jonka mielestä Tulio ja Vaala toivat uusia vaikutteita ja tehokeinoja senaikaiseen kotimaiseen elokuvaan.
Seuraavan elokuvan Sinisen varjon (1933) aihe saatiin Mika Waltarin julkaisemattomasta novellista. Dekkarimainen elokuva kuvattiin kokonaan äänielokuvana. Tuliolla oli kaksoisrooli veljeksinä, joista toinen oli hyvä ja kaunis kiiltokuvapoika ja toinen paha, partainen ja ruma. Elokuva on lähes kokonaan tuhoutunut. Aikanaan Sininen varjo menestyi siinä määrin, että Vaalalle tarjottiin töitä ohjaajana Suomi-Filmissä. Tulio näytteli vielä sivuosan lappalaispoikana yhteispohjoismaisessa elokuvassa Fredlös (1935) ja siirtyi sen jälkeen ohjaajaksi.
Lähde: Tulion omat muistelmat Jaana –lehdissä 3-18/1974, jotka on julkaistu toimitettuina kirjassa Tulio – Levottoman veren antologia. Toim. Sakari Toiviainen. SKS, Helsinki 2002
|
Theodor Tugai (Teuvo Tulio) Valentin Vaalan 1929 ohjaamassa elokuvassa Mustat silmät
© Suomen Elokuva-arkiston kokoelmat |
