Teuvo Tulio bio-/filmografia

1912-21 Teuvo Tulio eli Theodor Tugai syntyi junassa matkalla Pietariin 23.8. 1912. Hän vietti lapsuutensa isovanhempien hoivassa latvialaisella maatilalla.

1922-26
Muutti kymmenvuotiaana Helsinkiin äitinsä luokse ja aloitti opinnot Saksalaisessa koulussa. Tutustui elokuvasta innostuneeseen nuorukaiseen Valentin Ivanofiin (taiteilijanimeltä Valentin Vaala) luistinradalla.

1927
Alkoi tehdä Valentin Vaalan kanssa ensimmäistä elokuvaa, joka juuttui kuitenkin rahoitusvaikeuksiin.

1929
Seuraavaan elokuvaan rahoittajaksi saatiin mukaan Tulion perhetuttava, liikemies Armas Willamo. Elokuvien tekoa varten perustettiin Fennica-Filmi Oy. Yhtiön ensimmäiset elokuvat olivat Mustat silmät ja Mustalaishurmaaja, joissa Tulio näytteli pääosaa. Vastanäyttelijäksi Vaala keksi eroottisen tumman Hanna Tainin. Tainista tuli 1930-luvun merkittävimpiä suomalaisia elokuvatähtiä ja hän jatkoi uraansa Vaalan myöhemmissä elokuvissa.

1931
Tulion ja Vaalan urbaania kerskakulutusta esittelevä elokuva Laveata tietä valmistui. Elokuva oli varustettu Tapio Ilomäen musiikkitaustalla.

1933
Ensimmäinen varsinainen Tulion ja Vaalan äänielokuva, jännitystarina Sininen varjo. Originaaliaihe elokuvaan saatiin Mika Waltarin julkaisemattomasta novellista.

1934
Vaala jatkoi uraansa kaupunkikomedioiden linjalla, Tulio sen sijaan etsi omaa ilmaisuaan ja luopui Vaalan komedian Helsingin kuuluisin liikemies (1934) miespääosasta.

1935
Tulio näytteli nuoren lappalaispojan osaa Georg Schneevoigtin ohjaamassa yhteispohjoismaisessa elokuvassa Fredlös/Sortuneita.

1936
Tulio pääsi ohjaajaksi Abel Adamsin johtamaan Adams-Filmiin ja aloitti suomalaiskansallisten elokuvien linjan Johannes Linnankoski –filmatisoinnilla Taistelu Heikkilän talosta (1936). Elokuvan säveltäjänä toimi Leevi Madetoja. Naispääosassa nähtiin Tulion koulutoveri Regina Linnanheimo, jonka ura lähti jyrkkään nousuun.

1937
Tulion maine eroottisten kohuelokuvien tekijänä sai alkunsa Sillanpää-filmatisoinnin Nuorena nukkunut heinäkasakohtauksista.

1938
Tulion viimeisenä Adams-Filminä valmistui Kiusaus (1938), tarina saaristolaispapin viettelyksistä. Samana vuonna Tulio siirtyi itsenäiseksi tuottajaksi ja ohjasi suurimman katsojamenestyksensä, Linnankosken romaanin Laulu tulipunaisesta kukasta. Sensuuri kiinnostui Tulion elokuvista ja löysi lähes joka elokuvasta leikattavaa. Tulion maine kasvoi ja hänen paheellisina pidettyjä elokuviaan katsottiin innokkaasti.

1939
Rahapulassa Tulio kokeili sarjakuvamaiseen tyyliin rakennettua komediaa Vihtori ja Klaara mutta palasi takaisin melodraaman linjoille.

1940
Talvisodan loppumisen jälkeen ensi-iltansa sai edellisenä vuonna kuvattu ruotsalaisen aiheen filmatisointi Unelma karjamajalla. Viatonta, vaaleaa sankaritarta näytteli Miss Eurooppa Sirkka Salonen ja häijyä naista uhkea, tumma kaunotar Kirsti Hurme.

1941-44
Tulio suunnitteli elokuvaa Naisen taistelu, joka olisi ollut uusi versio Taistelu Heikkilän talosta –tarinasta, mutta hanke kaatui pääosaan kaavaillun Kille Oksasen kaaduttua sodassa. Tulio toimi monien muiden suomalaisten ohjaajien ja kuvaajien tavoin jatkosodassa TK-kuvaajana. Sodan loppupuolella valmistui Tulion melodraama Sellaisena kuin sinä minut halusit. Elokuvasta valmistettiin myös ruotsinkielinen versio, jolla arveltiin olevan paremmat kansainväliset markkinat. Seuraavan kymmenen vuoden ajan kaikista Tulion elokuvista tehtiin ruotsinkieliset versiot.

1946
Regina Linnanheimon ja Tulion yhteistyö jatkui elokuvasta Rakkauden risti lähtien. Linnanheimo vastasi myös yhteisten elokuvien käsikirjoituksista Nisse Hirnin (Filmimiehen) rinnalla. Linnanheimo sai Jussi-patsaan elokuvista Rakkauden risti ja Levoton veri. Tulio palkkasi elokuviensa säveltäjäksi sinfonikon, tulevan oopperasäveltäjän Tauno Marttisen, yhteistyö kesti seuraavat kymmenen vuotta. Marttinen uudisti elokuvamusiikin sävelkieltä modernistiseen suuntaan.

1947
Intohimon vallassa valmistui.

1949
Tulio ja hänen apulaisohjaajanaan aikaisemmin työskennellyt Roland af Hällström yhdistivät voimansa elokuvassa Hornankoski (1949). Åke Lindman aloitti filmin pääosassa elokuvauransa.

1950-luvun alku
Regina Linnanheimo kirjoitti tarinan vankilassa olevasta viattomasta naisesta työnimellä Kahleet. Elokuvan lopulliseksi nimeksi muotoutui Rikollinen nainen (1952). Elokuvan työryhmä suunnitteli omaa Lappi-elokuvaansa nimeltä Vierasta verta. Hanke kariutui kuitenkin ensimmäisten kuvausviikkojen jälkeen.  

1953
Tulio ohjasi Levottomasta verestä uuden version. Mustasukkaisuudessa tarina on viety kuohuvan kosken äärelle. Regina Linnanheimo näytteli elokuvassa Riittaa, hermoheikkoa naista, jolle kaikki on sallittua rakkauden varjolla.

1956
Tulion viimeisenä studiokauden elokuvana valmistui Alkon rahoittama Olet mennyt minun vereeni. Regina näyttäytyi valkokankaalla viimeisen kerran alkoholismiin sortuvan Rean osassa.

1958
Tulio suunnitteli väriversiota elokuvasta Laulu tulipunaisesta kukasta yhdessä Mos-Filmin kanssa. Idea ei kuitenkaan päässyt käsikirjoitusvaihetta pidemmälle.

1959
Tulion vuosina 1936-38 Adams-Filmille tekemien elokuvien kopiot tuhoutuivat kohtalokkaassa tulipalossa.

1962
Mainoselokuva Oy teki filmin Se alkoi omenasta. Elokuva kertoi kohukaunotar Tabe Slioorin ja kaupunginjohtaja Erik von Frenckellin suhteesta. Tabe näytteli itseään ja Tulio kutsuttiin ohjaajaksi. Elokuvasta valmistui ainoastaan lyhyt n. 40 minuuttinen versio päätähden vihellettyä pelin poikki.

1963-
Tulio työskenteli Rakkauden ristin väriversion parissa. Elokuvaa kuvattiin vuosikymmenen loppupuolella ja se valmistui lopulta vuonna 1972 nimellä Sensuela.
Elokuva lähestyi pornografian rajoja ja sen muut puolet jäivät arvostelijoilta näkemättä.
Katkeroitunut Tulio erakoitui ja kielsi haastattelut ja retrospektiivit. Tulion elokuvien tutkimus käynnistyi.

1996
Suomen elokuva-arkisto onnistui saamaan erikoisluvan Teuvo Tulion retrospektiiviin. Tulio suostui jopa Suomen kansallisfilmografia –kirjasarjan haastateltavaksi.

8.6.2000
Teuvo Tulio kuoli.  

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 8.9.2004