Teuvo Tulio - Intohimon vallassa

Nainen Teuvo Tulion elokuvissa


 

Naisen asema Teuvo Tulion elokuvissa on kiinnostava teema sekä elokuvien syntyajankohdan että nykyajan näkökulmasta. Hänen elokuviensa keskeisiä aiheita ovat nuoren naisen kehitystarina ja naisen seksuaalisuus.

Tulion elokuvissa naisen hallitsemattomana pidetty seksuaalisuus ja ehdoton rakkaus uhkaavat yhteiskunnan miehisiä rakenteita. Yhteiskunnan järjestystä rikkonut nainen voi kohdata tuhon, prostituution tai mielenhäiriön kauhut, mutta kasvaa koettelemusten ja uhrausten kautta katsojalle sankarihahmoksi. Hänestä ei tule neitsyttä, pikkuvaimoa tai kauneuskuningatarta, mutta useimmissa tapauksissa moraalinen voittaja. Siitä huolimatta, että Tulion elokuvissa miesten hallitsema yhteiskunta on vahva, miehet ovat usein heikkoja. Nainen sitä vastoin joutuu taistelemaan ja haluaa taistella rakkauden puolesta.

Toisen maailmansodan jälkeinen Suomi kasvatti sota-aikana syntyneitä suuria ikäpolvia. Sotien aikana työntekoon tottuneiden naisten toivottiin jäävän kotiin hoitamaan lapsia ja kotia. Tuon ajan katsojien oli vaikea ymmärtää Tulion elokuvien itsenäisiä, perinteisistä äidin ja vaimon rooleista kieltäytyviä naisia. Tulion elokuvissa avioliittoa arvosteltiin kärkevästi. Avioliittoa voidaan pitää patriarkaalista yhteiskuntaa tukevana ja sen hyväksymänä tapana hallita naisen seksuaalisuutta. Tuliolla avioliitto edustaakin usein luopumista todellisesta ja ihanteellisesta rakkaudesta. Varsinkin Regina Linnanheimon käsikirjoittamissa elokuvissa se on naisen vankila.

Melodraamasta on väheksyvässä tarkoituksessa sanottu, että se on ”naisten elokuvaa”, nyyhkyleffoja. Melodraamaa on myös verrattu alitajunnan tapaan käsitellä tunteita ja asioita. Järki ei ulotu melodraaman alueelle, jossa kärjistykset ovat ehdottomia ja jonne kuuluvat myös rakkaus ja seksuaalisuus. Tulion elokuvat kommunikoivat katsojan alitajunnan kanssa. Naisia kohdanneet vääryydet ja rangaistukset tuntuvat kohtuuttomilta, mutta se juuri on melodraaman tapa toimia. Se saa järjen huutamaan vääryyttä, mutta muodostaa alitajunnan tasolla kuvan kulttuuristamme, jonka kliseet paljastavat myös totuuksia.


Marie-Louise Fock elokuvassa Sellaisena kuin sinä minut halusit, 1944
© Suomen Elokuva-arkiston kokoelmat

 


 


Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 8.9.2004