|
Itsetutkiskelun, ahdistuksen ja itseensä rakastumisen innoittamana
Antiikin Narkissos-myytissä Ekho-nymfi rakastui kauniiseen Narkissokseen, joenjumalan poikaan. Ylijumalan puoliso jumalatar Hera oli vienyt lörpöttelevältä Ekholta osan puhekyvystä, joten Ekho pystyi vain toistamaan hänelle puhutun lauseen viimeiset sanat. Narkissos kuitenkin torjui Ekhon rakkauden ja tämä kuihtui surusta, kunnes hänestä jäi elämään vain pelkkä ääni, kaiku. Muita ylenkatsova Narkissos rakastui lähteestä heijastuvaan omaan peilikuvaansa ja riutui tästä saavuttamattomasta rakkaudesta, kunnes lopulta kuoli.
Ville Heinosen Minä ja tulenpalava rakkaus -videossa hahmottuu useita samanaikaisia tapahtumakulkuja. Videolla esiintyvä henkilö puhuu yksinpuhelua rakkaudesta samalla kun hän maalaa kasvonsa sarjakuvamaisen intiaanin tapaan. Henkilö liikkuu hitaasti kohti lasin takana sijaitsevaa kameraa ja monologin aiheet liikkuvat muiden rakastamisen, itserakkauden, itsekriittisten ja itsetuhoisten ajatusten välillä.
Heinosen video käsittelee minän ja sen tavoitteleman kohteen yhteenkietoutumista. Teos kertoo kulttuurissamme vallitsevasta tilanteesta, jossa elokuvat ja media tekevät luonnolliseksi niin kutsutun voyeristisen yksilön. Voyeristinen yksilö saa nautintoa toisten katselemisesta. Tästä toisten katselemisesta sekä katseen kohteena olemisesta on tullut olennainen osa olemistamme. Asettumalla toisten katseelle alttiiksi tavoittelemme uudelleen lapsuuden täydellistä narsismia, itseihailua ja –tyytyväisyyttä. Videollaan Heinonen pohtii sitä, mitä itsensä rakastaminen tarkoittaa. Hän uppoutuu itseensä rakastumiseen, narsismiin, mutta hakee samalla syyllistä siihen, miksi hän sellaisena kuin hän kerran oli, on kadonnut. Samalla hän kuvittelee ihanteekseen sen toisen, jollainen hän itse haluaisi olla: "Jos minä en olisi pilalla, kuka, kuka siitä kaikesta on vastuussa, kuka teki tämän minulle. Komeat ihmiset ovat kauniita, he ylläpitävät, ilman heitä ei olisi tarinoita, ilman rohkeutta olisi vain tyhjää…"
Itsensä rakastaminen ja toisten rakastaminen eivät kumoa toisiaan. Rakkaus toista kohtaan on mahdotonta ellei ihminen pysty rakastamaan itseään.
|
Ville Heinonen, Minä ja tulenpalava rakkaus, 2002. |
