|
Paul McCarthyn ja Mike Kelleyn videoteos Heidi pohjautuu Johanna Spyrin tyttökirjaklassikkoon Pikku Heidi vuodelta 1880. Pikku Heidin eri tulkinnoissa on säilynyt vuosikymmeniä Spyrin keskeinen opetus: koulutus ja vuoristoilma tekevät hyvää. Vuonna 1937 Shirley Temple lainasi kasvonsa, vaaleat kiharansa ja hymykuoppansa Pikku Heidille kirjasta tehdyssä amerikkalaisessa elokuvassa. Templen esiintyminen Heidinä on jättänyt jälkensä myös McCarthyn ja Kelleyn Heidiin. Paul McCarthy ja Mike Kelley esittävät oman viitteellisen tulkintansa Heidin tarinasta muuntamalla sen eräänlaiseksi kauhuelokuvaksi.
Paul McCarthy kiinnostui Pikku Heidin tarinasta jo vuonna 1985 siinä yhdistyvien monien eri näkökulmien vuoksi. Heidiä voidaan tarkastella utopiana, tulevaisuuden lapsena, puhtauden ikonina, eurooppalaisena muotina, muodin esikuvana tai madonnana.
Vuonna 1992 McCarthy alkoi työstää yhteistyössä Mike Kelleyn kanssa Heidin tarinaa. McCarthy ja Kelley kokosivat Wieniin Galleria Krizingeriin alppi-tyylisiä koristeita ja pelkistettyä modernismia yhdistävän rakennelman, jossa Heidin kuvaukset tapahtuivat kolmen päivän aikana. McCarthy ja Kelley esiintyivät vuorotellen tarinan eri hahmoina: Heidinä, Peterinä ja isoisänä. Eri roolien vaihtaminen oli mahdollista sijaisnäyttelijöiden ja erilaisten kumisten ruumiinlisäkkeiden ansiosta.
McCarthyn ja Kelleyn Heidissä amerikkalainen kauhuelokuva maustuu disneymäisillä esineillä sekä modernilla asenteella. Videoteos on hybridimäinen hirviö, jossa amerikkalaisen perhe-elämän ongelmat voidaan nähdä viittautuvan kauhuelokuvan erääseen klassikkoon, Texasin moottorisaha murhaajaan (1974). Videoon rakennettu tapahtumapaikka on kuin amerikkalaisten ”hillbillien” tönö, jonka koristeellinen ulkokuori kätkee sisäänsä Heidiin ja Peteriin kohdistuvat sairaalloiset ja säädyttömät kurinpitotoimet.
|
Mike Kelley ja Paul McCarthy, Heidi: The Midlife Crisis Trauma Center and Negative Media-Engram Abreaction Release Zone, 1992. Credit: McCarthy, Paul and Kelley, Mike. "Heidi" 1992.Courtesy Electronic Arts Intermix (EAI), New York. |
|
Paul McCarthy on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia yhdysvaltalaisia nykytaiteilijoita. Rujo ruumiillisuus on hänen taiteensa keskeinen teema. McCarthyn teoksissa esiintyy usein erilaisia kehon nesteitä yhdistettynä maaliin tai vaikkapa ruokaan. Hän muuntuu monissa performansseissaan hulluksi, noitamaiseksi tai infantiiliksi hahmoksi käsitellen perhetraumoja, populaarikulttuurin luomia hahmoja ja kulttuurimme myyttisiä kertomuksia.
Mike Kelley on yksi provokatiivisimmista nykytaiteen hahmoista, joka on vaikuttanut paljon nuorempaan taiteilijapolveen, etenkin Yhdysvalloissa. Hän työskentelee erilaisilla välineillä ja materiaaleilla tehden installaatioita ja veistoksia sekä performansseja. Hänen taiteensa käsittelee amerikkalaista elämänmuotoa ja sen pinnanalaista tunneilmastoa sekä perustunteita, kuten halua ja pelkoa. Kelley on tehnyt videoprojekteja yhteistyössä paitsi Paul McCarthyn, myös muiden keskeisten nykytaiteilijoiden mm. Tony Ouslerin ja Tony Cokesin kanssa.
|
|
