|
Elokuvan tärkein tehtävä on perinteisesti ollut tarinoiden kertominen. Myös Pekka Niskasen videoteokset seuraavat tätä kerronnan perinnettä, kuitenkin työstäen uuteen muotoon elokuvien meille tutuksi tekemiä kerronnan elementtejä: lavastusta, leikkausta, ääntä ja suhdetta katsojaan. Leikittelemällä kuvakulttuurimme erilaisten lajien, kuten dokumenttien, tv-sarjojen, mainosten tai musiikkivideoiden kanssa, Niskanen määrittelee kerrontaa uudelleen. Hän luo teoksissaan liikkuvalle kuvalle kieltä, joka on usein lähempänä nykykokemustamme populaarimedian kyllästämästä monimuotoisesta kuvakulttuurista kuin perinteistä Hollywood –elokuvan kerronnan traditiota.
Pekka Niskanen ammentaa filmiensä aiheet arjen pienistä yksityiskohdista, esimerkiksi perheen sisäisestä vuorovaikutuksesta tai ystävyyssuhteista. Myös kysymykset identiteetin keinotekoisesta rakenteesta ja itsensä löytämisestä ovat toistuvia teemoja hänen tuotannossaan. Niskasen teoksissa kerronta on usein tyyliltään lähes dokumentaarista, kun tarinan henkilöhahmot puhuttelevat katsojaa suoraan, kuin lähintä keskustelukumppaniaan. Melko lyhyillä, mutta hyvin kuvailevilla lauseilla Niskasen teosten henkilöhahmot ilmaisevat pelkojaan, halujaan ja intohimojaan sekä ajatuksiaan erilaisuudesta ja läheisyydestä.
As a Matter of Fat -teoksessaan Pekka Niskanen tarkastelee veljen ja sisaren välistä suhdetta sekä sitä kehitysvaihetta, jossa aiemmin hyvin toistensa kaltaiset poika ja tyttö alkavat erottautua yhä selvemmin toisistaan. Sukupuoli-identiteetin muotoutuminen on toteutettu kahden kertojan vuoropuheluna fiktiivisen perhedraaman muodossa. Kertojat vievät vuorotellen kertomusta eteenpäin esittäen saman tarinan vaiheita kumpikin omastaan, mutta kuitenkin jaetusta lapsen näkökulmasta. Teos näyttää että yksityinen todellisuutemme on läheisesti sukua julkisen ja poliittisen piirille, sillä jokainen yksilöllinen tekomme saa symbolisen merkityksen, kun se välitetään sosiaalisen kentälle. Niskasen teoksen perhettä voi tarkastella vertauskuvana yksilöä ympäröivälle yhteiskunnalle. Perheen sisällä tapahtuva sukupuolittuminen seuraa toiston, lainaamisen ja jäljittelyn kaavaa, ilman että kyse olisi yksinomaan vartalon muodoista ja osista, vaan myös yhtälailla kielestä, tiloista, ajatuksista ja esineistä.
Teksti: Kati Kivinen
|
Pekka Niskanen, As a Matter of Fat, 1998. Copyright Leena Markkanen. |
|
Stunt-näyttelyn toinen kuraattori Pekka Niskanen on monimediainen taiteilija, joka on työskennellyt mm. valokuvan, videon ja installaatioiden parissa. Niskasen teokset muistuttavat kameran läpi luodun katseen poliittisuudesta. Hän käsittelee videoteoksissaan toistuvasti katsomisen ja katsotuksi tulemisen valtaleikkejä ja identiteettien keinotekoisesta rakentumista. Aktiivisen taiteellisen uransa lisäksi Niskanen kuratoi näyttelyitä, kirjoittaa taiteesta, työskentelee Mediataiteen lehtorina Tampereen ammattikorkeakoulussa ja suorittaa parhaillaan Kuvataiteen tohtorin jatko-opintoja.
|
|
