Andrei Lajunen

Andrei Lajusen valokuvia katsoessa voi testata, ovatko itsestäänselvyyksinä pidetyt asiat sittenkin etukäteen päätettyjä tai sääntöjen määräämiä. Lajunen esittää kuvia yhdessä sovituista säännöistä. Ilmeisimpiä auktoriteettien kuvia ovat poliisi, joka edustaa järjestyksen valvontaa yhteiskunnassa, parkkipaikat, joissa jokaisella autolla on oma ruutu sekä mittausjärjestelmät, joiden avulla voidaan ymmärtää mitä toinen tarkoittaa. Yhdessä sovittujen sääntöjen avulla asioille saadaan yhteisiä merkityksiä ja niistä voidaan keskustella muiden kanssa.

Myös kuviin liittyvät sanat - ja kieli yleensä - perustuvat sopimuksiin. Andrei Lajusen kuvissa poliisin takki on sininen ja iho vaalea. Siitä huolimatta, että kaikki osaavat osoittaa poliisin takin siniseksi tai puhuvat vaaleaihoisesta ihmisestä, kukaan toinen ei tiedä, millaiselta toisen ihmisen silmissä näyttää väri, jota näillä nimillä kutsutaan. Kuvan kääntäminen sanoiksi on aina suuri sovellus. Kieli on ensisijainen maailman järjestäjä. Rajaamalla asioita sanoiksi se luo todellisuutta.

Yksinkertaistettuna esimerkkinä kuvan, sanojen ja todellisuuden monimutkaisesta suhteesta on Lajusen valokuva kissasta. Lajunen on liittänyt on kaksi valokuvaa yhteen niin, että kuvan kissalla on kuusi jalkaa. Siitä huolimatta uskomme sen viittaavan nelijalkaiseen eläimeen. Vaikka valokuva on aina jonkun valitsema, pysäyttämä ja rajaama hetki, sen uskotaan olevan kuva todellisuudesta. Kuitenkin se, mitä kuva sisältöineen ja pintoineen meille merkitsee syntyy mielessämme ja kielessämme. Kuva on kuva ja kissa on sana.  

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 8.9.2004