|
Arja Miller: Koska ja missä olet syntynyt ja mikä on koulutuksesi?
Henrietta Lehtonen: Synnyin 30.12.1965 Tampereella. Olen opiskellut arkkitehtuuria Tampereen teknillisessä korkeakoulussa vuodesta 1984 lähtien (eli olen edelleen TKK:ssa kirjoilla, vaikka en ole aikoihin ollut ”oikea” opiskelija).
AM: Miksi sinusta tuli taiteilija, ja jos sinusta ei olisi tullut taiteilijaa, mikä olisit?
HL: Olen taiteilija varmaan siksi, että tämän ammatin voi tulkita melko vapaasti. Taiteilijan hatun alla voi tehdä yhtä sun toista. Vaikka en olekaan tätä vapautta erityisesti käyttänyt, minua viehättää ajatus siitä. Alun perin minusta piti tulla astronautti.
AM: Onko sinulla taiteellisia esikuvia? Saatko vaikutteita enemmän kuvataiteen sisäisistä asioista vai kuvataidekentän ulkopuolelta?
HL: Enää taiteellisia esikuvia ei ole, ne kuuluivat lapsuuteen ja nuoruuteen. Nykyään favoreeraan joitakin sellaisia ihmisiä kuin Hannu Taanila tai Esa-Pekka Salonen. Kuvataiteen sisäiset asiat eivät kiinnosta järin paljon minua. Joskus voin nähdä hienon teoksen, joka tekee vaikutuksen, mutta se jää siihen. Minä vain ”kulutan” teoksen omalta osaltani ja jatkan matkaa.
AM: Kuraattori Jari Björklöv on nimennyt Tennispalatsin näyttelyn otsikolla "Olkaa kiltisti". Miten teoksesi omasta mielestäsi sopii tällaisen nimen alle?
HL: Sopiihan se. Bambihan on koko ajan erittäin kiltisti, maailma käy pahaksi Bambin ympärillä. Tärkeintä on, että on kiinnostavia teoksia kiinnostavissa yhteyksissä. Silloin kun näyttely kuratoidaan teeman alle alusta lähtien niin, että ilmassa leijuu toive siitä, että taiteilijat tekisivät teemaan sopivat teokset mittatilaustyönä, tuppaan tekemään vain omia juttujani. Taidejuttujen ei pitäisi olla kotitehtäviä, jotka puurretaan oikein kotona, ja tuodaan sitten opettajalle.
AM: Bambin hahmossa tiivistyy disneymäinen turmeltumaton lapsuusihanne. Kerrotko jotain siitä prosessista, joka liittyy omiin bambi-teoksiisi ja niiden syntymiseen?
HL: Nämä Bambit olivat aikoinaan osa Takatalvi-näyttelyä, jonka tein Galerie Forsblomille 1995. Näyttelyssä oli paljon erilaisia pieniä keramiikkaeläimiä, joiden oli käynyt huonosti takatalven yllättäessä. Kömpelösti valkoisesta savesta muotoiltuja lumeen hautautuneita hiiriä ja muita pikkueläimiä. Nämä Bambit ovat yksi muunnelma teemasta. Yksi Bambi oli jäätynyt ja yksi lojui kuolleena järven pohjassa. Jokaisessa kuvaelmassa pienen eläimen oli yllättänyt vastoinkäyminen, jollaista se ei ollut koskaan voinut edes kuvitella. Näyttely oli kuin kokoelma luontoelokuvien käännekohtia, katharsikseja. Ei alkusoittoja, ei loppuhimmennyksiä, pelkkiä vastoinkäymisiä.
Tarinan tekevät yleensä kiinnostavaksi vastoinkäymiset ja ongelmat, jotka kohtaavat päähenkilön. On yhtaikaa painostavaa ja helpottavaa samastua pieneen henkilöön, joka lähes murtuu taakan alla tai kävelee viattomuuttaan maailman ansaan. Se on jotakin, jonka katsoja voi tunnistaa tapahtuneen myös itselleen.
AM: Bambit on tehty lasten käyttämästä materiaalista, Das-massasta. Onko tämä materiaali tuttu sinulle jo omasta lapsuudestasi? Kerrotko lisää siitä, miksi valitsit teoksiisi juuri tämän materiaalin?
HL: Kyllä Das-massa oli tuttua lapsuudestani. Alkuperäinen syy massan käyttöön ei ollut lainkaan filosofinen vaan käytännöllinen. Palaan Takatalvi-näyttelyyn. Näyttelyn perusmateriaali oli valkoinen, poltettu savi. Suurin osa kuvaelmista oli muovailtu tästä materiaalista. Savi oli kuitenkin melko kömpelön tuntuinen aine, kun halusin tehdä joitain ohuempia ja sirompia muotoja. Siksi vaihdoin Das-massaan, jonka sisään kätkin rautalankarakenteita ja sain näin kasvatettua Bambille rimppakintut. Tietenkin loppuvaikutelma on se, että olen harkitusti käyttänyt Das-massaa korostamaan Bambien viattomuutta, mutta se ei ollut etukäteen harkittua. Tottakai sitten tehdessäni näitä Das-bambeja tajusin asiayhteyden.
AM: Miten muuten haluaisit itse avata Bambi-teoksiasi yleisölle?
HL: Olen käyttänyt Bambi-aiheita aina silloin tällöin. Juttu perustui varmaan aikaan, jolloin opettelin piirtämään bambeja mallista. Tämähän on jotakin, jota varmaan kaikki tekevät jossain vaiheessa; opetellaan piirtämään joku tietty kuva esikuvan tai mallin mukaan. Näitä näkee lehtien Nuoret nuorille” –palstojen kuvituksina. Olen tehnyt näyttelyn Early Drawings (-98), jossa esittelin vain lapsuuden piirustuksiani, jotka äiti oli varastoinut. Niissä oli mukana myös joitakin mallista piirrettyjä bambeja. Bambi on aina silloin tällöin kummitellut pienenä teemana. Haluan korostaa, että en ole nyt sitten mikään bambitaiteilija!!! Jos olisin säveltäjä, niin avainsinfoniani ovat jotakin muuta ja nämä bambiveistokset ovat kolme laulua laulusarjasta Takatalvi – lauluja vastoinkäymisistä.
Toinen asia, jota haluan korostaa on se, että nämä teokset eivät ole lapsille suunnattuja. Yksityisnäyttelyssäni Amos Andersonilla (-94) minulla oli esillä videoita, joissa oli vauvoja ja teos, jossa oli muutama piirrettyjä bambin kuvia (vähän samanhenkisiä kuin nämä veistokset), ja joku luuli, että kyseessä on näyttely, joka on suunnattu lapsille. Ihmiset eivät tunnut katsovan, mitä teos todella esittää – jos siinä on bambi, niin se on varmaan lapsia varten. Mainitsen tämän nyt ihan varmuuden vuoksi, kokemuksesta viisastuneena ja ällistyneenä.
----------------------------------------
Haastattelu tehty kirjeitse 14.8.2002.
|
Henrietta Lehtonen, Bambi ottaa suihin, 1995. Kuva:Hanna Rikkonen |
