|
Vaimoni osti kirpputorilta levyn, jossa on 45 sekuntia Juri Gagarinin puhetta avaruudesta. Se on aito alkuperäinen EP-levy, jolla on Gagarinin sanojen lisäksi neuvostojohtajien puhetta ja propagandalauluja. Vaikka en ymmärräkään mitä Gagarin sanoo, ajattelin heti, että hänen puhettaan täytyy käyttää jossakin. Gagarin-levy oli meillä neljä vuotta ennen kuin tein sille mitään.
Lapsemme syntymän aikoihin elämä oli vuoden verran hyvin kiireetöntä. Kirjoitin Tarinoita valosta -teoksen käsikirjoitusta. Saattoi kestää viikon, että sain aikaan yhden lauseen: ” valo oli…”. Joka aamu oli hauska herätä katsomaan, olisiko tänään jotain raportoitavaa. En ollut maalannut enää pitkään aikaan, ja kun välillä näin miten valo tuli ja meni hienosti, niin mietin, että ei perkele, pitäisikö sittenkin ruveta taas maalaamaan. Mutta maalaamisessa kaikki aikani, energiani ja aivokapasiteettini tuhrautuu värien kanssa läträämiseen ja siitä huolimatta siitä ei tullut sitä, mitä haluan. Kirjoittamalla sen voi sanoa toisin. Huomasin kirjoittaessani, että muistiin palautuu ihan kummallisia asioita, jos esimerkiksi lähtee ulos hyvin aikaisin aamulla, jolloin ei yleensä ole ulkona ja valo on toisenlainen kuin tavallisesti. Saattaa muistaa kuinka halvat lennot lähtee aina hirveän aikaisin, tulee matkustusfiilis ja sitä kautta yhtäkkiä sen valon ansiosta muistaa miltä esimerkiksi Berliinissä tuoksuu sateen jälkeen. Valoa katsoessa oli pakko miettiä, miten muisti toimii.
Tarinoita valosta -installaation kertomukset ja juonen keksin aivan omasta päästäni.
Luin kyllä muuten Gagarinista, mutta en halunnut lukea hänen elämäkertaansa. Tosiasiassahan hän ei tullut takaisin avaruudesta elämään pettyneenä ja ryhtynyt poliisiksi, kuten teoksessani. Oikeasti Gagarin halusi takaisin avaruuteen, mutta kuoli vuonna 1968 lento-onnettomuudessa. Seitsemän vuotta hän oli ollut mukana propagandakiertueilla, mutta juuri kun hän lopulta oli pääsemässä takaisin tositoimiin, niin hän kuoli lento-onnettomuudessa.
Avoin elokuva
Ajatus installaation rakentamiseen syntyi, kun Kuvataideakatemian filmikursseilla ruvettiin tekemään elokuvia. Olen muutenkin ollut auttamassa elokuvien tekemisessä. Elokuvien tekemisessähän on paljon hyörinää ja pyörinää, hyvää ruokaa, catering-kahvia ja –pullaa ja lisäksi todella paljon luovuutta vaativia valo- ja varjostusviritelmiä. Jalustoja, lamppuja ja varjoja on kaikkialla muualla paitsi itse lavastetussa tilassa. Vaikka elokuva tekeminen on iso prosessi, niin kuitenkin varsinaisessa elokuvassa kaikki se hauskuus halutaan peittää. Kuvaussetit on mahtavan näköisiä ja esimerkiksi akatemialla rakentamamme lavastusseinät olivat takaapäin katsottuina hienoja minimalistisia veistosseiniä.
Installaatiota tehdessäni halusin, että katsoja pääsisi keskelle elokuvaa. Katsoja saisi tarinan, samastumisen fiiliksiä, teemamusiikkia, patetiaa, mutta itse tilanne ei olisi niin lukittu kuin elokuvassa, vaan pikemminkin kuin tilanne, jossa kerrotaan satuja aikuisille.
Olin kirjoittanut ison läjän tekstiä, jonka näyttelijä luki nauhalle. Näyttelijä
innostui improvisoimaan ja oli kiinnostavaa nähdä, mihin työskentely näyttelijän kanssa voisi johtaa, jos antaisi vaan mennä. Mutta vaikka näyttelijän improvisointi oli hyvää, niin tässä sitä ei voinut tehdä. Teksti on minun kirjoittamaani ja näyttelijä luki sen. Installaatiota katsovat aikuiset tietävät, että se on kuvitelmaa ja he myöntävät sen.
Tarinoita valosta -installaatiossa on kävijän kuunneltavaksi yhteensä noin 17-18 minuuttia tarinoita. Näyttelytilaan tullessaan kävijä ei ehkä heti tartu kuulokkeisiin ja ala kuunnella, tai kuuntelee vain pienen pätkän ja jatkaa vaeltelua ennen kuin asettuu kuuntelemaan lisää. Tarina on sellainen ympyrän muotoinen draamakertomus.
Mille valo on vertauskuva?
Juri Gagarin liittyy siihen, että valo on niin puhdasta. Gagarin on oikeastaan aika lähellä puhtoista sankaria, hän oli niitä viimeisiä. Mutta hän oli ensimmäinen ihminen avaruudessa. Hän kuoli nuorena, ja yrityksistä huolimatta skandaalidokumentit ovat jääneet melkein huomiotta. Suomalaisille Gagarin ja suuri ja mahtava Neuvostoliitto herättävät nostalgisia tunnelmia.
Valo luo tunnelmaa ja siihen voi liittyä ääniä ja tuoksuja jotka yllättäen palautuu mieleen sen ansiosta. Valo on hallitseva, joka sanelee sen ihmisen muistikuvan. Minä näen sen niin, että Juri Gagarin lähti avaruuteen nimenomaan katsomaan absoluuttista valoa puhtaimmillaan ja kun se oli sen nähnyt, ei ollut enää mitään. Kun unelma on saavutettu ei jäljellä ole enää mitään. Siksi hän masentuu ja ryhtyy poliisiksi. Perustelin poliisin ammatin siten, että poliisien maailma on hyvin suoraviivainen, totuudessa pysytellään hyvin juridisessa mielessä, jolloin maailma on näennäisesti hyvin hallussa.
Tarinoita valosta –installaation yhden tarinan lopussa Juri Gagarin ja hänen äitinsä lähtevät laivalla pois kohti onnen maata. Elokuvissa pitää olla onnellinen loppu.
----------------------------------------
Pekka Sassin 8.7.2002 tehdyn haastattelun pohjalta kirjoittanut Anna-Kaisa Rastenberger
|
Pekka Sassi, Tarinoita valosta, 2000. Kuva: Pekka Sassi. |
