Lisätietoa kuolemakuvista ja märkälevymenetelmästä. Mera info om dödsbilderna och våt kollodiumteknik.

KUOLEMAKUVAT

Sally Mannin kuolemaa ja katoavaisuutta käsittelevät valokuvat kulkevat otsikon Mitä jäljelle jää alla. Sarjan otsikon Sally Mann lainasi yhdysvaltalaiselta runoilijalta Ezra Poundilta: ”What thou lovest well remains / the rest is dross / What thou lov'st well shall not be reft from thee” (Mitä todella rakastat, kestää, muu on roska. Mitä todella rakastat sitä ei riistetä pois. Pisan Cantos: Canto LXXXI. Suom. Aale Tynni teoksessa Tuhat laulujen vuotta, WSOY 1974).

Sally Mann alkoi kuvata kuolemaa kun perheen yksi rakkaista vinttikoirista kuoli. Se oli hänelle keino tehdä surutyötä. Mann ei aluksi kestänyt katsoa koiran elotonta ruumista lainkaan, puhumattakaan että hän olisi kuvannut sitä. Hän tilasi kuitenkin paikalle spesialistin saadakseen koiran nahkan talteen. Sallyn Mannin mies, Larry, hautasi nyljetyn koiran metsään.

Reilun vuoden kuluttua Sally kaivoi koiran osittain maatuneet jäännökset esiin. Hän harjasi ja puhdisti joka ikisen luun, hampaan ja kynnen ja kokosi uskollisen ystävänsä luurangon pala palalta kasaan. Syntyi kuvasarja Lainattu materia, jossa tutkielma ruumiin katoamisesta muuttui tutkielmaksi muistosta ja sen vaalimisesta.

Elämän kiertokulkua havainnollistaa myös Tennesseen yliopiston alaisella koealueella toteutettu toinen valokuvasarja, jossa tieteelle testamentatut ruumiit muuttuvat vähitellen maaksi. Oikeuslääketieteeseen erikoistunut laitos tutkii ruumiita sijoittamalla ne luontoon ja seuraamalla niiden maatumista. Tämä antaa tärkeitä tuloksia esimerkiksi rikosoikeudelliselle tutkimukselle.

Sally Mann kertoo että kysymys siitä, että missä vaiheessa ihminen muuttuu jäännöksiksi piinasi häntä uudelleen ja uudelleen näitä ruumiita kuvattaessa. Hän näki kuitenkin maatuvissa ruumiissa orgaanista kauneutta. Kuvissa päällimmäiseksi kysymykseksi jää kuoleman arvoitus.

DÖDSBILDERNA

Under rubriken Vad består behandlar Sally Mann döden och förgängligheten. Bildseriens rubrik lånade Sally Mann från den amerikanska poeten Ezra Pound: ”What thou lovest well remains / the rest is dross / What thou lov'st well shall not be reft from thee” (Vad du älskar djupt består, resten är slagg. Vad du älskar djupt skall ej rövas från dig. Sånger från Pisa. I tolkning av Göran Sonnevi och Jan Olov Ullén. Bo Cavefors Bokförlag, 1960.)

Sally Mann började fotografera döden då en av familjens älskade vinthundar dog. Det var hennes sätt att bearbeta sin sorg. Först kunde Mann inte alls se på hundens livlösa kropp, för att inte tala om att hon skulle ha fotograferat den. Hon tillkallade i alla fall en specialist som kunde ta till vara hundens skinn. Sally Manns man Larry begravde den flådda hunden i skogen.

Ett drygt år senare grävde Sally upp hundens delvis förmultnade kropp. Hon borstade och rengjorde varje ben, tand och klo och samlade ihop sin trogna väns skelett bit för bit. Så föddes fotoserien Lånad materia, som utvecklades från att ha varit en studie om kroppens försvinnande till en studie om minnen och bevarandet av dem.

En annan fotoserie som också behandlar livets kretslopp fotograferades på ett forskningsområde som hör till universitetet i Tennessee, där kroppar som testamenterats för vetenskapligt ändamål förmultnar. Avdelningen som specialiserat sig på rättsmedicin undersöker kropparna som de placerat ute i naturen och studerar deras förmultning. Detta ger viktig information t.ex. vid kriminalrättslig undersökning.

Sally Mann berättar att frågeställningen om i vilket skede människan förvandlas till kvarlevor, plågade henne hela tiden medan hon fotograferade dessa kroppar. Hon såg trotsallt organisk skönhet i de förmultnande kropparna. Dödens mysterium förblir den övergripande frågeställningen.

MITÄ JÄLJELLE JÄÄ – KASVOKUVAT

Sally Mann oli kuvannut kolmea lastaan teossarjassa Perheeni, lähimpäni, jonka jälkeen taiteilija siirtyi muiden teemojen pariin. Omat lapset palasivat hänen taiteeseensa vuonna 2004 suurissa kasvokuvissa osana Mitä jäljelle jää –kokonaisuutta.

Jo varhaisten lapsikuviensa yhteydessä Sally Mann on viitannut japanilaiseen termiin mono no aware. Termiä on vaikea kääntää suoraan, mutta se liittyy syvään tietoisuuteen kaiken katoavaisuudesta. Kun tiedostaa miten ohikiitävää kauneus on, se muuttuu vielä pakahduttavammaksi.

Sally Mannin tuotannon keskeisiä teemoja on luopumisen kauneus ja vaikeus. On osattava päästää irti ja luopua rakkaistaan. Valokuva voi kuitenkin pysäyttää ajan hetkeksi.

Emmettin, Jessien ja Virginian kasvokuvat on otettu pitkällä, usean minuutin valotusajalla, mikä tekee niistä tarkoituksellisen epätarkkoja ja aineettomia. Kuolinnaamioita muistuttavat kasvot pysäyttävät pohtimaan katoavaisuutta ja elämän vääjäämätöntä kiertokulkua.

VAD BESTÅR – ANSIKTSBILDER

Efter att ha fotograferat sina barn i serien Familjen, mina närmaste ägnade sig Sally Mann åt andra teman. De egna barnen återkom hon till i de stora ansiktsbilderna som är en del av helheten Vad består från år 2004.

Redan i de tidiga fotografierna av sina barn har Sally Mann relaterat till den japanska termen mono no aware. Termen är svår att översätta men den handlar om den djupa vetskapen om alltings förgänglighet. Då man inser hur flyktig skönheten är, är den ännu mer smärtfylld.

Försakandets skönhet och olidlighet hör till de centrala temata i Sally Manns produktion. Man måste kunna avstå från och ta avsked av sina älskade. Fotografiet kan dock hejda tiden för ett ögonblick.

Ansiktsfotografierna av Emmett, Jessie och Virginia är tagna med flera minuter lång exponeringstid. Det gör bilderna avsiktligt oskarpa och immateriella. Ansiktena som påminner om dödsmasker får oss att tänka på förgängligheten och livets oundvikliga kretslopp.

 

MÄRKÄLEVYMENETELMÄ

Sally Mann on ottanut tämän huoneen kuvat 150 vuotta vanhalla tekniikalla, nk. märkälevymenetelmällä. Menetelmä vaatii kuvaajalta nopeaa mutta huolellista toimintaa. Kaikki työvaiheet täytyy tehdä kuvauspaikalla. Kuvatessaan maatuvia ruumiita Sally Mann kuljettikin autonsa perässä pientä laboratoriota kemikaaleineen.

Mann on päällystänyt negatiivina toimivan lasilevyn emulsiolla, joka sisältää kollodiumia. Sitten hän on tehnyt levystä valoherkän upottamalla sen pimeässä hopeanitraattiin. Vielä märkänä levy on siirretty erityisvalmisteiseen kameraan. Menetelmän nimen mukaisesti kuva on otettava lasilevyn ollessa märkä, eli 6-10 minuutin kuluessa. Kehittäminen on tapahtunut välittömästi valotuksen jälkeen.

Omana aikanaan 1850-luvulla märkälevymenetelmä mullisti valokuvauksen. Se paransi kuvien laatua ja lyhensi valotusaikoja. Vähitellen valokuvausmenetelmät kehittyivät yhä vaivattomammiksi. Joitakin kuvaajia vanhat, vaivaa ja taitoa vaativat menetelmät kiehtovat kuitenkin edelleen. Yhdysvalloissa märkälevymenetelmän ympärille on muodostunut oma pieni kulttuurinsa. Esimerkiksi Sally Mannin opettajina toimineet Mark ja France Osterman julkaisevat menetelmään erikoistunutta lehteä (The Collodion Journal), luennoivat aiheesta ja vetävät suosittuja vanhojen valokuvaustekniikoiden työpajoja.

VÅT KOLLODIUMTEKNIK

Bilderna i detta rum har Sally Mann tagit med en teknik som är 150 år gammal, s.k. våt kollodiumteknik. Tekniken kräver att fotografen arbetar snabbt men noggrant. Alla arbetsmoment måste göras på fotograferingsplatsen. Då Sally Mann fotograferade de förmultnande kropparna transporterade hon ett litet laboratorium med alla kemikalier i sin bil.

Mann har täckt glasskivan som fungerar som kamerans film, med en emulsion som innehåller kollodium. Sedan har hon gjort skivan ljuskänslig genom att i mörker nedsänka den i silvernitrat. Den ännu våta skivan flyttas till den specialkonstruerade kameran. Bilden måste tas medan glasskivan är våt, inom ca 6-10 minuter. Negativet framkallas omedelbart efter exponeringen. Av detta glasnegativ framkallas slutligen fotografierna.

På 1850-talet förbättrades fototekniken genom den våta kollodiumtekniken. Bildernas kvalitet blev bättre och exponeringstiderna förkortades. Småningom utvecklades fototeknikerna och blev enklare. En del fotografer fascineras fortfarande av de gamla, svåra teknikerna som kräver stor skicklighet. I USA har det bildats en egen kulturkrets kring kollodiumtekniken. T.ex. Mark och France Osterman som varit Sally Manns lärare i tekniken, ger ut en specialtidskrift (The Collodion Journal), de föreläser om ämnet och leder verkstäder om gamla fototekniker.

 

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 22.11.2007