|
PERHEENI, LÄHIMPÄNI
Sally Mannin Perheeni, lähimpäni –sarjan malleina toimivat hänen lapsensa Emmett, Jessie ja Virginia. Kuvat kertovat tarinoita kolmen lapsen jokapäiväisestä elämästä. ”Otan heistä kuvia veren tahrimina, kipeinä, alastomina tai kiukkuisina. He pukeutuvat ja poseeraavat, mököttävät tai tuhrivat vartalonsa maalilla, sukeltelevat saukkojen lailla tummassa joessa.”
Mannin synnyinmaisemissa otetut kuvat heijastavat myös taiteilijan omaa lapsuutta, jota hän on luonnehtinut vähintäänkin erikoislaatuiseksi. Lääkäri-isä teki elämästä taidetta, ja lapset saivat kasvaa villeinä ja vapaina tarvitsematta välittää normeista ja naapureista.
Saman epäsovinnaisuuden hengen voi aistia Perheeni, lähimpäni –sarjan kuvista. Vaikka kuvat ovat henkilökohtaisia, niissä on kysymys myös yleisinhimillisistä muistoista, tunteista, iloista ja peloista.
Lasten kuvaaminen alastomina herätti Yhdysvalloissa erityistä hämmennystä. Kuvasarja julkaistiin vuonna 1992, jolloin uskonnollisen äärioikeiston johtama taistelu epäsiveellistä taidetta vastaan oli kiihkeimmillään. Sally Mannin lapsikuvat nähtiin yhtä vaarallisina kuin Robert Mapplethorpen homoeroottiset valokuvat ja Andres Serranon Pissakristus. Taiteilija on itse kommentoinut syntynyttä kohua seuraavasti: ”Kuvat olivat itse asiassa provokatiivisia vain siksi, että ne herättivät tiettyjä kysymyksiä, mielikuvia ja pelkoja katsojien omissa mielissä”.
FAMILJEN, MINA NÄRMASTE
Modellerna i Sally Manns fotoserie Familjen, mina närmaste är hennes barn Emmett, Jessie och Virginia. Bilderna berättar om de tre barnens vardag och liv. ”Jag tar bilder av dem då de är nerblodade, sjuka, nakna eller arga. De klär ut sig och poserar, de surar eller klottar ner sig med färg, dyker som uttrar i den mörka floden.”
Fotografierna från Manns barndomslandskap speglar även konstnärens egen barndom, som hon har beskrivit som minst sagt särgen. Fadern som var läkare gjorde konst av livet, och barnen fick växa upp vilda och fria, utan att behöva bry sig om normer och/eller grannar.
Samma okonventionella anda kan man förnimma i fotografierna i serien Familjen, mina närmaste. Trots att bilderna är privata, handlar de även om allmänmänskliga minnen, känslor, glädjeämnen och rädslor.
Fotografierna på de nakna barnen väckte upprörda känslor i USA. Bildserien publicerades år 1992, då den religiösa ultrahögerns kamp mot osedlig konst pågick som häftigast. Sally Manns barnbilder ansågs vara lika farliga som Robert Mapplethorpes homoerotiska fotografier eller Andres Serranos Pisskristus. Konstnären har själv kommenterat uppståndelsen så här: ”Bilderna är faktiskt provocerande endast därför att de hos betraktaren väcker vissa frågor, föreställningar och rädslor.”
|
Sally Mann: Emmett, Jessie ja Virginia, 1989. © Sally Mann. Courtesy Gagosian Gallery, New York. |
|
SYVÄ ETELÄ
Virginiassa, lähellä Lexingtonia koko ikänsä elänyt Sally Mann on omistanut Syvä etelä – sarjan etelän maisemien paratiisinomaiselle kauneudelle. Kuvat ovat maalauksellisia näkymiä Virginiasta, Georgiasta ja Mississipistä. Niissä ei esiinny ihmisiä, mutta niistä on aistittavissa alueen historian, orjuuden ja sisällissodan painolasti.
Astuttuaan Mississipin kamaralle Sally Mann sanoo siirtyneensä ajattomuuden tilaan, jossa menneisyys ja nykyhetki sulivat toinen toisiinsa. Nämä kuvat kertovat hänen mukaansa veren, kyynelten ja hien virroista, joita Afrikasta tuodut vuodattivat uuden kiittämättömän kotimaansa multaan.
Syvä etelä – niin kuin monet muutkin Mannin kuvasarjat - tuo mieleen valokuvauksen varhaisimman historian. Mann on käyttänyt vanhanaikaisessa kamerassaan vanhoja rikkonaisia linssejä, jotka saavat aikaan vääristymiä ja naarmuja, vertauskuvallisia merkkejä ajan kulumisesta. Jotkut valmiit kuvat hän on sävyttänyt esimerkiksi teellä tehostaakseen patinan vaikutelmaa.
DEN DJUPA SÖDERN
Sally Mann har levt hela sitt liv i Lexington, Virginia och har tillägnat serien Den djupa södern de paradisiskt sköna landskapen i södern. Fotografierna är måleriska vyer från Virginia, Georgia och Mississippi. I bilderna förekommer inga människor, men historiens, slaveriets och inbördeskrigets barlast är påtaglig.
Då Sally Mann vistades i Mississippis landskap berättar hon att det kändes som om hon förflyttades till en annan tid, där det förflutna och nutiden smälte samman. Enligt henne berättar dessa fotografier om de floder av blod, tårar och svett som de dit forslade afrikanerna utgöt i sitt nya otacksamma hemland.
Den djupa södern – liksom många andra av Manns bildserier – för tankarna till fotografiets tidigaste historia. Mann har i sin gammaldags kamera använt gamla söndriga linser, som ger förvrängningar och skråmor, symboliska tecken av tidens gång. Somliga bilder har hon tonat med t.ex. te för att förstärka patinan.
|
Sally Mann: Nimetön #1, 1998. © Sally Mann. Courtesy Gagosian gallery, New York. |
