Helsingin kaupungin taidemuseossa Tennispalatsissa oli kesäkuussa 2000 laaja Neuvostovalokuvaa esittelevä näyttely. Valokuvia on esillä yli kaksisataa, joista suurin osa alkuperäisvedoksina. Näyttely oli ennen esittämätön: ensimmäistä kertaa on päästy näin laajasti Neuvostoliiton aikaisten kuvaajien arkistoihin. Monet nimistä ovat maailmankuuluja - kuten Alexandr Rodtsenko ja Dmitri Baltermants. Näyttelyn kuvista suurin osa oli alunperin tarkoitettu erilaisissa julkaisuissa painettaviksi. Osan kuvista tekijät kuvasivat yksityiseen käyttöön tai näyttelytarkoituksiin.

Kuvien ajallinen skaala ulottui vallankumouksesta (1917) vallankumoukseen (1991); näyttely antoi selkeän kuvan Neuvostoliiton valokuvaestetiikan kehittymisestä ja murtumisesta järjestelmän myötä. Kuvat elävät tiiviisti yhteiskunnan tapahtumien mukana. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen koko yhteiskuntaa leimaava innostus tuotti myös valokuvauksessa loisteliaita taiteellisia tuloksia, mutta suurimman innon laannuttua kuvat muuttuivat arkisemmiksi käyttökuviksi. Aiheet liikkuivat suurista poliittisista massaparaateista sääliä herättäviin orpolapsiin, sodan runtelemista ihmisistä ylväisiin urheilijoihin ja yksittäisiin sankarityöläisiin. Viralliset valokuvaajat muuttuivat tarkkailevasta reportterista tapahtumien luojiksi, jotka valikoivat tilanteista ja kuvattavista yhteiselle asialle edullisimmat. Valokuvaajasta tuli valtiollisen tehtävän hoitaja, osa valtiovaltaa. Yksityiselämän kuvaaminen jätettiin amatööreille ja ammattilaistenkin harrastuksekseen ottamat kuvat jäivät perhearkistojen kätköihin – jotka nyt ovat osin avautuneet.

CCCP – Neuvostovalokuva 1917-1991 -näyttely esitteli kuvaston, joka on muovannut neuvostoihmisen käsityksiä itsestään ja samalla meidän käsityksiämme siitä, mitä CCCP visuaalisesti tarkoitti.

Näyttelyn ovat järjestäneet Moskovan Valokuvan talo -museo ja Moskovan Kulttuurikomitea yhteistyössä Helsingin kaupungin taidemuseon kanssa.

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 25.7.2001