Yhdysvaltalainen kuvanveistäjä Duane Hanson
(1925-1996) tunnetaan luonnollisen kokoisista ihmisveistoksistaan. Hansonille ihminen oli tärkein ja kiehtovin aihe, jonka fyysisen olemuksen kautta taiteilija pystyi ilmaisemaan kaiken tarvittavan.

Hanson sai vaikutteita 1960-luvulla pop-taiteen suorasta realismista. Hän otti valoksia elävistä malleista ja teki materiaalikokeiluja polyesterihartsilla, lasikuidulla ja autojen paikkaamiseen käytettävällä korjausmassalla. Hän maalasi valmiit hahmot ihonvärisellä maalilla, vaatetti ja varusti heidät hiuksilla ja jokapäiväisillä esineillä. Näin hän sai aikaan superrealistisia henkilökuvia. Päämääränä ei kuitenkaan ollut tiettyjen, todellisten ihmisten jäljittely, vaan tyypillisten hahmojen ja ylipäätään ihmisyyden kuvaaminen.

Varhaisimmissa veistoksissaan Hanson kuvasi usein uhreja: aborttiin menehtyneen naisen, haavoittuneita sotilaita, ruumiita liikenneonnettomuuden jäljiltä, pummeja, murhattuja ja raiskattuja. Hätkähdyttävillä teoksillaan hän otti voimakkaasti kantaa amerikkalaisen yhteiskunnan epäkohtiin: katujen väkivaltaan, köyhyyteen, tekopyhyyteen ja Vietnamin sotaan.

1970-luvulta lähtien Hanson keskittyi tavallisten ihmisten kuvaamiseen. Eri ammattiryhmien edustajat, turistit, shoppaileva nainen ja walkmania kuunteleva ylipainoinen mies tuntuvat kaikki olevan ajatuksiinsa vajonneita ja yksinäisiä. Hansonille oli tärkeää olla näiden ihmisten puolella ja osoittaa myötätuntoa etenkin yhteiskunnan kiihkeästä rytmistä pudonneita kohtaan.

Näyttelyn on tuottanut Institut für Kulturaustausch, Tübingen. Sen on kuratoinut Maria Espinosa.

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 20.7.2007