|
JAPAN POP
Mangaa ja nykytaidetta
Manga eli japanilaiset sarjakuvat ovat inspiroineet viime vuosina länsimaisia sarjakuvantekijöitä, muodinluojia, nykytaiteilijoita ja miljoonia tavallisia lukijoita. Japanilaistyyppisiin suurisilmäisiin piirroshahmoihin voi törmätä yhtä hyvin T-paitojen rintamuksissa, videopeleissä, levynkansissa – tai taidemuseossa.
Tennispalatsin laaja Japan Pop –näyttelykokonaisuus esittelee ensimmäisen kerran Suomessa mangaa visuaalisen kulttuurin ilmiönä. Esillä on kaksi näyttelyä, jossa toisessa keskitytään itse mangaan; sen historiallisiin juuriin sekä nykypäivän sarjakuviin. Toinen näyttely tuo puolestaan esiin tämän hetken tunnetuimpia nuoria japanilaisia nykytaiteilijoita, joita yhdistää lapsuus ja nuoruus mangakulttuurin keskellä.
Alakerran manganäyttely Hokusaista Dragon Balliin esittelee valikoiman nykymangan kiinnostavimpien piirtäjien originaaleja ja japanilaisen sarjakuvan moninaisia tyylejä. Niiden rinnalla nähdään Hokusain ja muiden vanhojen mestarien puupiirroksia. Näyttelyssä ja sen oheistapahtumissa esitellään mangaan olennaisesti liittyvää fanikulttuuria, esimerkiksi cosplay-pukeutumista. Oheisohjelma tarjoaa kävijöille myös mahdollisuuden piirtää itse mangaa, kuunnella luentoja japanilaisesta nykykulttuurista tai vaikkapa laulaa karaokea.
Populaari- ja korkeakulttuuri kohtaavat yläkerrassa, jossa on esillä Neo-Pop-suuntaukseen liittyvää taidetta saksalaisen Thomas Olbrichtin kokoelmasta. Mukana on kymmenen taiteililjaa, muun muassa kansainvälisen nykytaiteen supertähtiin lukeutuvat Yoshitomo Nara, Mariko Mori ja Takashi Murakami.
Japan Pop -näyttelykokonaisuuden pääyhteistyökumppani on Helsingin Sanomat. Näyttelyarkkitehtuurista on vastannut Tuomas Toivonen.
MANGA: HOKUSAISTA DRAGON BALLIIN
Tennispalatsin manganäyttely esittelee ainutlaatuista graafisen taiteen muotoa, elämäntapaa ja ilmiötä: japanilaista sarjakuvaa. Esillä on originaaleja kymmeneltä japanilaiselta piirtäjältä. Näyttely johdattaa myös mangan juurille tuomalla esiin vanhojen japanilaisten mestareiden puupiirroksia ja hahmottaa sitä kautta nykyisen sarjakuvakulttuurin historiallista taustaa. Mukana on myös katsaus suomalaisten mangapiirtäjien töihin.
Japanissa manga on samanaikaisesti sekä kunnianhimoista taidetta että menestyvää massateollisuutta. Sarjakuvia saa jokaisesta lehtikioskista ja niitä luetaan metroissa, kahviloissa ja puistoissa – joka paikassa, missä liikkuu ihmisiä. Lähes 40 % Japanissa julkaistavista painotuotteista on mangaa, ja sitä lukevat niin aikuiset kuin lapset. Mangaa tehdään erilaisista aiheista ja eri tarkoituksiin. Sarjakuvien avulla voi myös oppia asioita ruuanlaitosta golfinpeluuseen ja taloustieteistä japanin kieleen.
Näyttelyssä lähdetään liikkeelle muun muassa Hokusain, Kunisadan ja Harunobun puupiirroksista. Manga-sana tuleekin alun perin Katsushika Hokusailta (1760-1849), joka kuvasi sanalla mustavalkoisia leikkimielisiä luonnoksiaan. Näyttelyssä nähdään yksi alkuperäinen Hokusain manga-kirja sekä digitaalinen versio, joka on yleisön selattavissa kosketusnäytön avulla.
Näyttelyssä on mukana sarjakuvaoriginaaleja kymmeneltä tunnetulta japanilaiselta taiteilijalta, jotka edustavat mangan eri tyylilajeja. Akira Toriyama, Eiichiro Oda ja Masahsi Kishimoto piirtävät pojille suunnattua mangaa, kun taas Arina Tanemura, Megumi Mizusawa, Machiko Satonaka, Riyoko Ikeda ja Keiko Takemiya ovat tyttömangan tekijöitä. Muutamalla originaalilla mukana ovat myös Baron Yoshimoto, yksi tunnetuimmista realistisen mangan tekijöistä, sekä aikuismangapiirtäjä Hikaru Yuzuki. Näyttelyn taiteilijoista erityisen ajankohtaisia ovat Dragon Ballin piirtäjän Akira Toriyaman ohella Time Stranger Kyokon tekijä Arina Tanemura ja One Piecen Eiichiro Oda, joiden sarjoja on vastikään alettu julkaista myös suomeksi.
Suomessakin piirretään mangatyylillä. Se tarkoittaa tyylillisiä ja joskus myös sisällöllisiä vaikutteita japanilaisista sarjakuvista. Näyttelyä onkin täydennetty ennennäkemättömällä suomimangaan keskittyvällä kokonaisuudella. Koosteessa on mukana kuusi suomalaista piirtäjää.
Näyttely ei käsittele ainoastaan japanilaisia sarjakuvia, vaan se pyrkii luotaamaan japanilaista kulttuuria laajemmin mangan näkökulmasta. Näyttelyn sisään on rakennettu japanilainen metrojuna manga chikatetsu, jossa kävijät voivat lukea mangaa japaniksi ja muille kielille käännettynä autenttisen näköisessä ympäristössä. Lisäksi näyttelyn oheisohjelma tuo esiin japanilaisen kulttuurin eri puolia ja syventää näyttelykokemusta.
Taidemuseo julkaisee näyttelyn oheismateriaalina Manga ABC:n, 100-sivuisen pedagogisen tietopaketin mangasta. Julkaisun graafisesta ilmeestä vastaa Nene Tsuboi.
Hokusaista Dragon Balliin -näyttelyn on tuottanut Tukholman Östasiatiska Museet.
10 NYKYTAITEILIJAA
Kahden näyttelyn Japan Pop –kokonaisuus esittelee manganäyttelyn lisäksi kymmenen nykytaiteilijan teoksia Thomas Olbrichtin kokoelmasta. Useimmat näyttelyn taiteilijoista ovat syntyneet 1960-70-luvuilla ja kasvaneet yhteiskunnassa, jota on leimannut mangan (sarjakuvat) ja animen (animaatiot) valtava suosio, mutta myös kiihtyvä kulutushysteria ja median yhä kasvava merkitys. Näyttelyn taiteilijat ovat Jun Hasegawa, Makiko Kudo, Masahiko Kuwahara, Shintaro Miyake, Mariko Mori, Yasumasa Morimura, Takashi Murakami, Yoshitomo Nara, Hiroshi Sugito ja Aya Takano.
Sarjakuvan ja animaatioelokuvien vaikutus näkyy esillä olevissa teoksissa monin tavoin. Sarjakuvamainen, kaksiulotteinen ja tyylittelevä ilmaisu on monille taiteilijoille luonnollista. Kuvissa seikkailevat lystikkäät ja suloiset mutta myös oudot tai aggressiiviset hahmot ovat usein kuin suoraan mangan maailmasta singahtaneita. Näennäisen hilpeisiin ja pop-henkisiin teoksiin sisältyy kuitenkin tarkemmin katsottuna kosolti ironiaa, kapinaa ja kritiikkiä. Osansa saavat niin suloisuutta ja söpöyttä ihannoiva kawaii-kulttuuri, kulutusyhteiskunnan lieveilmiöt kuin standardisoitu kauneuskäsitys.
Näyttelyn taiteilijat liittyvät Japanissa 1980-luvulla alkunsa saaneeseen Neo-Pop–suuntaukseen. Heidän taiteensa puhuttelee nuorta ”kuvaruutusukupolvea”, sarjakuvien, animaatioiden ja tietokonepelien virtuaalimaailmassa viihtyviä nuoria. Japanin nykytaiteen kirkkaimmat tähdet, Takashi Murakami ja Yoshitomo Nara nauttivat suurta suosiota kotimaansa nuorison keskuudessa. Kulttihahmoiksi nousseiden taiteilijoiden kuvamaailma elää myös gallerioiden ja museoiden ulkopuolella. Oheistuotteita ja fanirihkamaa löytyy tarroista ja hiirimatoista T-paitoihin ja pehmonukkeihin.
Japanilaista nykytaidetta nähdään nykyään yhä enemmän myös länsimaissa. Yksi japanilaisen Neo-Popin lumoihin joutuneista on Saksan merkittävimpiin nykytaiteen keräilijöihin lukeutuva Thomas Olbricht, jonka kokoelmasta näyttelyn teokset ovat pääosin peräisin. Vuodesta 1985 lähtien intohimoisesti taidetta kerännyt Olbricht on todennut, että häntä kiinnostaa eniten se, mitä hän ei vielä itsekään aivan ymmärrä, taide joka hämmentää ja provosoi. Japanilaisen nykytaiteen pop-muunnelmat ovat keräilijälle – ja myös länsimaiselle yleisölle – juuri tällaista taidetta, kiehtova sekoitus outoa ja tuttua.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan luettelo, jonka esseen on kirjoittanut tohtori Margrit Brehm. Julkaisun taitosta vastaa Maria Appelberg. Näyttely on osa NRW@fi–teemavuotta (www.nrw.fi), ja sitä ovat tukeneet sekä Nordrhein-Westfalenin osavaltion kulttuuriministeriö että Opetusministeriö.
|
