Kuva:Tanja Koponen




Tennispalatsi rakennettiin vuonna 1937 autojen ja niiden varaosien kauppaa sekä huoltamotoimintaa silmälläpitäen. Tenniskentät ja niitä kattavat kaarihallit rakennettiin vuotta myöhemmin. Tennispalatsin edeltäjänä tässä mielessä on vain muutaman sadan metrin päässä sijaitseva Nikolajeffin (myöhemmin Hankkijan) autotalo 1910-luvulta. 1950-luvulla Tennispalatsin naapuritontille rakennettiin nykyisin Kampin autotalona tunnettu rakennus.
Tennispalatsi rakennettiin tilapäiseksi rakennukseksi ja tontti oli vuokrattu Auto-palatsi Oy:lle 10 vuoden määräajaksi. Rakennuksen suunnitteli arkkitehtiylioppilas Helge Lundström (1900-1953), joka ei koskaan valmistunut arkkitehdiksi. Hänen alkuperäinen suunnitelmansa oli virtaviivaisempi ja uudenaikaisempi kuin toteutunut rakennus. Kaarihallit olivat hänen piirustuksissaan matalammat ja ikkunat nauhamaisemmat. Vaikka Tennispalatsia voi nyt pitää jopa funkisarkkitehtuurin helmenä, suhtautuminen oli aikaisemmin laimeampaa: esimerkiksi arkkitehti Hilding Ekelund jätti vuonna 1962 Tennispalatsin kokonaan mainitsematta kirjoittaessaan 20- ja 30-lukujen arkkitehtuurista Helsingin kaupungin historia -teokseen.

Tennispalatsi oli pitkään maamme keskeisin tennisrakennus. Kenttiä oli neljä, ja ne oli sijoitettu kaarihalleihin poikittain niin, ettei rakennuksen päätyjen suurista ikkunoista tuleva valo häikäisisi pelaajia. Tennistoimintaa ylläpiti Helsingin verkkopalloseura. Vuoden 1952 olympialaisissa Tennispalatsissa pelattiin koripalloa.

Autokaupan painopiste siirtyi 1950-luvulla pois Helsingin keskustasta, ja taloudellisiin vaikeuksiin joutunut Auto- ja tennispalatsi myytiin pakkohuutokaupalla vuonna 1957. Ostaja oli Helsingin kaupunki, joka halusi aluksi purkaa rakennuksen. Purku-uhan alla rakennuksen annettiin rappeutua. Liiketilojen vuokralaiset tosin korjasivat kukin omia tilojaan. Hoitamattomuudesta oli kuitenkin se etu, että rakennus on säilynyt miltei alkuperäisen kaltaisena nykypäiviin.
Talon pitkäaikaisiin vuokralaisiin kuului mm. Anttila Oy, ja sen lähdettyä talosta siellä toimi viime vuosina kirpputori Lanttila. Tennispalatsin soveltuvuutta kulttuurikäyttöön alettiin pohtia vuonna 1993, jolloin sinne suunniteltiin sijoitettavaksi laajat tilat sekä Helsingin kaupungin taidemuseolle että Museoviraston etnografiselle museolle (nyk. Kulttuurien museo). Suunnitelma toteutui hieman supistetussa muodossa siten, että liiketoiminnalle varattiin rakennuksesta enemmän tilaa. Tennispalatsin remontin valmistuttua helmikuussa 1999 talossa on kolme suurta vuokralaista: Helsingin kaupungin taidemuseo, Kulttuurien museo ja Finnkino Oy. Lisäksi rakennuksessa on pienemmät tilat lukuisille muille yrityksille.

Kuva:Tanja Koponen