Suomen 1970-luku mielletään helposti poliittisen ja julistavan taiteen vuosikymmeneksi. Aika oli yhteiskunnallisella tasolla myös suomettumisen, rakennemuutosten ja itsesensuurin ydinaikaa. Taiteen piirissä ei tuolloin kovin innokkaasti omaksuttu tai kehitelty uusia virtauksia. Siksi 1970-lukua on helppo ajatella pysähtyneenä aikakautena. Tuossa ajassa oli kuitenkin myös monenlaisia yllättäviä virtauksia ja taiteilijayksilöitä, joiden työt ansaitsevat enemmän huomiota.

Suurten muutosten 1960-luvun jälkeen taiteen keskeiseksi pohdinnan aiheeksi muodostui se, kenelle taidetta tehtiin ja millä tavalla. Aihepiirit monipuolistuivat ja taiteilijoiden teoksissa alkoi näkyä enemmän kuvia lähipiiristä, perheestä ja ystävistä, sekä näkymiä kotoa ja kaduilta. Tekniikoista erityisesti grafiikkaa ja piirustusta käytettiin runsaasti, mikä osaltaan teki taidetta saavutettavammaksi yhä useammalle.

Näyttely esittelee yli 150 teoksen voimin suomalaista 1970-luvun taidetta, jonka aiheet ovat henkilökohtaisia, fantasianomaisia, suoria, ironisia tai ovelia. Näyttely on kuvallinen matka aikaan, joka oli toinen, mutta sittenkin yllättävän sama.

Lasipalatsin Mediakeskus Oy ©2001 10.9.2008