|
Kielletyt kuvat
vanhaa eroottista taidetta Japanista
Helsingin kaupungin taidemuseo esittelee Tennispalatsissa ainutlaatuisen kokoelman Japanin Edo-kauden (1603-1867) eroottista taidetta. Lähes kaikki vanhat mestarit, kuten näyttelyssä mukana olevat Utamaro, Hokusai ja Kunisada, tekivät yleisesti tunnetun tuotantonsa ohessa eroottisia kuvia, jotka ovat merkittävä – vaikka nykypäiviin asti peitelty ja vaiettu – osa Japanin taide- ja kulttuurihistoriaa. Näyttely esittelee 18 taiteilijan maalauksia, puupiirroksia ja kirjoja.
Näitä avoimen seksuaalisia kuvia kutsutaan Japanissa nimellä shunga (kevään kuvat). Ne ovat osa Edo-kaudella syntynyttä ukiyo-e -taidesuuntausta, joka merkitsee kuvia ”kelluvasta maailmasta” tai ”nautintojen maailmasta”. Vaikka Edossa (nykyisessä Tokiossa) kukoistaneen ukiyo-e -taiteen aiheet liittyivät usein teatteriin ja ilotalojen maailmaan, suurin osa eroottisista kuvista esittää kuitenkin tavallisia kaupunkilaisia. Niissä esiintyy kaikenikäisiä aviopareja, ujoja nuoria, petollisia vaimoja ja miehiä, epäsäätyisiä pareja ja samaa sukupuolta olevia rakastavaisia.
Japanissa on vahva eroottisen taiteen perinne, johon liittyy useita uskomuksia. Jo keskiajan samuraikulttuurissa oli vallalla käsitys, että seksi pitää epäonnen loitolla. Edo-kaudella uskottiin yleisesti, että shungan säilyttäminen rakennuksissa suojelee niitä tulipalolta, ja vielä Japanin ja Venäjän sodassa (1904-1905) sotilaat kantoivat mukanaan onnea tuottavia eroottisia kirjoja.
Yksi elämänmyönteisen shungan keskeisiä ominaisuuksia on kainostelematon huumori, joka kukkii varsinkin kuviin liittyvissä teksteissä ja parien välisissä vuoropuheluissa. Eroottiset kuvat ja kirjat olivat kaikkien kansanosien suosiossa, ja 1700-luvulla huippuunsa kehittyneellä puupiirrostekniikalla oli mahdollista tuottaa suuria sarjoja edullisesti.
Huolimatta viranomaisten ajoittaisista pyrkimyksistä rajoittaa puupiirrosten valmistamista ja levittämistä, yleinen suhtautuminen shungaan oli salliva. Tilanne muuttui kuitenkin radikaalisti 1800-luvun lopulla, jolloin länsimaiset vaikutteet ja moraalikäsitykset levisivät suljetusti eläneeseen yhteiskuntaan. Koko kansan huvituksesta, shungasta, tulikin yhtäkkiä ”kiellettyjä kuvia”, jotka katosivat ullakoiden ja kaappien kätköihin.
Näyttelyn kuraattoreina ovat toimineet arvostettu shunga-tutkija, professori Monta Hayakawa (International Research Center for Japanese Studies) sekä journalisti Yoshihiko Shirakura. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Tokiossa toimivan Transform Corporationin kanssa ja sen teokset ovat peräisin japanilaisista yksityis- ja julkisista kokoelmista. Osa teoksista vaihdetaan joulun alla, joten esillä on kaksi erilaista kokonaisuutta (I osa 20.11.-18.12.02, II osa 22.12.2002-26.1.03). Esillä on myös puupiirrostekniikkaa havainnollistava vedossarja, puupiirroslaattoja ja työvälineitä, jotka on saatu lainaksi TaiKin grafiikan osastolta.
Näyttelyn pääyhteistyökumppani on Anna-lehti.
Näyttelyn yhteydessä julkaistaan kolmikielinen (suomi-ruotsi-englanti), runsaasti kuvitettu näyttelykirja, jonka on taittanut Maria Appelberg. Näyttelyarkkitehtuurista vastaa arkkitehti Severi Blomstedt.
Lisätietoja: amanuenssi Sointu Fritze, p. (09) 310 87022, 050 374 7644 / näyttelysihteeri Saara Suojoki, p. (09) 310 87018, 050 529 1346 / museolehtori Arja Miller, p. (09) 310 87007, 050 336 1980
Lehdistömateriaali: tiedottaja Karri Buchert p. (09) 310 87004, 050 304 6707.
Opastukset: ilmaiset yleisöopastukset suomeksi keskiviikkoisin klo 18, lauantaisin ja sunnuntaisin klo 14; ruotsiksi joka kuukauden 1. ja 3. sunnuntai klo 13. Opasvaraukset muina aikoina, p. (09) 310 87003.
|
