Emil Wikströmiä pidetään yhtenä Suomen kultakauden taiteen tärkeimmistä kuvanveistäjistä. Monien muiden aikalaistaiteilijoiden tavoin Wikström oli vaikuttunut suomalaisesta kulttuuriperinnöstä ja kansanrunoudesta.
Wikströmin veistämät graniittiset Lyhdynkantajat kuuluvat Eliel Saarisen piirtämän rautatieaseman julkisivun koristeluun. Rakennusta pidetään yhtenä jugend-arkkitehtuurin helmenä ja sen merkitys suomalaisessa tämän vuosisadan rakennustaiteessa on huomattava. Rakennuksesta huokuu monumentaalisuutta, joka syntyy luonnonkiven käytöstä ja Saarisen tilaratkaisuista. Sisätilojen suuret, juhlavat kaarihallit ovat harmoniassa ulkopuolen pystysuorien linjojen ja uurteisten tornien kanssa.
Wikströmin Lyhdynkantaja-hahmojen jykevien kasvonpiirteiden kerrotaan kuuluneen torppari Jalmari Lehtiselle, joka syntyi Sääksmäellä 1800-luvun lopulla. Kappion Jalmariksikin kutsuttu Lehtinen muutti myöhemmin Kantalan kylään, jossa hän tutustui Emil Wikströmiin. Jalmarin veli Kustaa Lehtinen oli puolestaan mallina Wikströmin Kuokkamies-veistokselle.
Maapallolamppuja kannattelevat graniittihahmot on todennäköisesti veistetty Ab Granit Oy:n kiviveistämössä Hangossa, kuten myös Wikströmin tekemän Elias Lönnrotin muistomerkin graniittijalusta. Emil Wikströmin ja arkkitehtien yhteistyönä syntyi niin ikään kiveen hakattu Karhuveistos arkkitehtikolmikko Gesellius-Lindgren-Saarisen suunnitteleman Kansallimuseon portaille. Wikströmin aikaisempaa tuotantoa edustaa Säätytalon päätykolmion prossiveistosryhmä.
©
Muu tekijänoikeuden haltija
© Helsingin kaupungin taidemuseo
WWW-toteutus: Lasipalatsin Mediakeskus Oy,
Flammable Solutions Oy 2001
|
|
|
|
