| |  |
 |
 |
| tekijä |
Radoslaw Gryta (1955 - )
|
|
|
|
| teos |
Monumentti tavallisille |
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Muistomerkki tavallisille muodostuu kahdestatoista hiomattomasta graniittilohkareesta, joihin on hakattu katkelmina puolalaisen runoilijan Tadeus Rózewiczin runo "Kertomus vanhoista naisista" Jarmo Jääskeläisen suomentamana. Runo on kokonaisuutena luettavissa puistoon sijoitetusta informaatiokivesta suomeksi, puolaksi ja englanniksi.
Teoksellaan Gryta sanoo halunneensa ylistää tavallista arkipäiväistä elämää. Samalla hän protestoi mahtipontisia sotamuistomerkkejä ja sankaripatsaita vastaan. Muistomerkki tavallisille on sijoitettu nurmirinteeseen väljästi, katsojan on kuljettava kiven luota toisen luokse lukeakseen niihin kirjoitetut ajatukset. Teos ei vangitse massiivisuudellaan vaan katsoja itse ratkaisee ottaako vastaan sen sanoman. Lisäksi kivenlohkareiden tekstifragmentit ovat paikoin vaikeasti luettavissa, mikä korostaa runon sisältöä, sen jokaista sanaa. Teos on aiemmin ollut esillä Hvitträskissä, Jämsän kivipankissa sekä Tampereella Aleksanterin kirkon puistossa. Helsingin kaupungin taidemuseo hankki teoksen kokoelmiinsa 1997. Rantapuistossa teoksen paljastustilaisuudessa oli läsnä myös runoilija Tadeuz Rózewicz.
Kertomus vanhoista naisista
Minä pidän vanhoista naisista rumista naisista motkottavista mummoista
he ovat maan suola
he eivät inhoa inhimillistä jätettä
he tuntevat rakkauden ja uskon mitalin kääntöpuolen
he tulevat ja menevät diktaattorit leikkivät pelleä heidän kätensä ovat likaiset ihmisveren tahrimat
vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa ostavat lihaa hedelmiä leipää siivoavat valmistavat ruokaa seisovat kadulla kädet ristissä vaikenevat vanhat naiset ovat kuolemattomia
Hamlet riehuu verkossa Faust näyttelee alhaista ja naurettavaa roolia Raskolnikov iskee kirveellä
vanhat naiset ovat tuhoutumattomia he hymyilevät lempeästi jumala kuolee vanhat naiset nousevat niin kuin joka päivä aamun sarastaessa ostavat leipää viiniä kalaa sivilisaatio kuolee vanhat naiset nousevat aamun sarastaessa avaavat ikkunat siivoavat roskat ihminen kuolee vanhat naiset pesevät ruumiit hautaavat kuolleet istuttavat kukkia haudoille
minä pidän vanhoista naisista ryppyisistä naisista motkottavista mummoista
he uskovat ikuiseen elämään he ovat maan suola puun kuori he ovat eläinten nöyrät silmät
he näkevät pelkuruuden ja sankaruuden suuruuden ja pienuuden oikeissa suhteissa arkipäivän vaatimuksiin
heidän poikansa löytävät Amerikan tuhoutuvat Thermopylaissa kuolevat risteillä valloittavat avaruuden
vanhat naiset lähtevät aamun sarastaessa kaupunkiin ostavat maitoa leipää lihaa maustavat keiton avaavat ikkunat
vain narrit nauravat ryppyisille naisille motkottavat mummoille
sillä he ovat kauniita naisia hyviä naisia vanhoja naisia he ovat muna salaisuus ilman salaisuutta vierivä pallo
vanhat naiset ovat pyhien kissojen pyhiä muumioita
he ovat pieniä kurttuisia kuivuneita lähteitä hedelmiä tai lihavia munanmuotoisia buddhia
kun he kuolevat silmistä virtaa kyynel joka yhtyy suupielessä nuoren tytön hymyyn
©
Kuvasto
© Helsingin kaupungin taidemuseo
WWW-toteutus: Lasipalatsin Mediakeskus Oy,
Flammable Solutions Oy 2001
|
|
|
|
|
