< edellinen A B C D E F G H I J K L M N O P Q R S T U V W X Y Z Å Ä Ö seuraava >
tekijä Walter Runeberg (1838 - 1920)
 
teos Johan Ludvig Runebergin muistomerkki  
kartalla Runeberginesplanadi, Kaartinkaupunki  
vuosi 1885  
kuvia 1, 2, 3  
Suomen kansallisrunoilija Johan Ludvig Runeberg (1804-77) sai jo eläessään kokea suoranaista henkilöpalvontaa ja kirjallisuusarvostelijoiden ylistystä. Tämä jopa vaikeutti osittain nuoremman runoilijapolven esiintuloa ja synnytti kritiikkiä. Runebergin vaikutus ja ihailu ei ollut ainoastaan kansallista vaan ulottui myös Pohjoismaihin, Venäjälle, Saksaan, Ranskaan ja Englantiin.

Vuosi Runebergin kuoleman jälkeen Säätyjen asettama valtuuskunta, jonka sihteerinä oli Sakari Topelius, tilasi runoilijan Pariisissa työskentelevältä pojalta, kuvanveistäjä Walter Runebergilta, kansallisrunoilijan muistomerkin.

Kuvanveistäjän luonnos hyväksyttiin 1882, ja se valettiin pronssiin Pariisissa. Jalustan Suomi-neito valmistui 1883. Runoilija Runeberg on kuvattu noin 55-vuotiaana luonteenomaisessa asussaan pukeutuneena papintakkiin, jota hän käytti toimiessaan Porvoon kymnaasin opettajana. Hänen oikea kätensä on rinnalla peukalo takin käänteen alla ikään kuin puheen alkaessa. Muistomerkissä ei missään mainita, ketä se esittää. Oli itsestään selvää, kenestä oli kysymys. Runebergin patsas paljastettiin suurin juhlallisuuksin 1885, kahdeksan vuotta runoilijan kuoleman jälkeen.

Karhuntaljaan pukeutuneen Suomi-neidon oikeassa kädessä on laakeriseppele ja jalkojen juuressa kirjapino. Neidon vasen käsivarsi nojaa tauluun, jossa on Maamme-laulusta (Vårt land) ensimmäinen ja kaksi viimeistä säettä. Ne ovat Vänrikki Stoolin tarinoista (1848):

Vårt land, vårt land, vårt fosterland
Ljud högt, o dyra ord!
Ej lyfts en höjd mot himlens rand
Ej sänks en dal, ej sköljs en strand
Mer älskad än vår bygd i nord
Än våra fäders jord.

O land, du tusen sjöars land
Där sång och trohet byggt
Där livets hav oss gett en strand
Vår forntids land, vår framtids land
Var för din fattigdom ej skyggt
Var fritt, var glatt, var tryggt!

Din blomning, sluten än i knopp
Se, ur vår kärlek skall gå opp
Ditt ljus, din glans, din fröjd, ditt hopp
Och högre klinga skall en gång
Vår fosterländska sång.

Graniittisen jalustan yhdellä sivulla on hiekkapuhallettu omistusteksti:
Suomen kansa maamme laulajalle. Toisella sivulla on teksti: Af Finlands folk. Jalustan takaosassa on vuosiluku 1885.
Veistoksen kokonaiskorkeus on 8 metriä.


© 
©  Helsingin kaupungin taidemuseo
WWW-toteutus: Lasipalatsin Mediakeskus Oy,
Flammable Solutions Oy 2001