| |  |
 |
 |
| tekijä |
Tuntematon/Okänd/Unknown
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
|
Kagaalin muistokivi on pystytetty ensimmäisellä sortokaudella 1899-1905 Suomessa syntyneen vastarintajärjestön kunniaksi. Sanan kagaali etymologinen perusta löytyy heprean seurakuntaa tai yhteenliittymää merkitsevästä sanasta kahal. Venäläiset nationalistit käyttivät sanaa haukkumanimenä juutalaisista salaseuroista ja myöhemmin myös Suomen suurruhtinaskunnan perustuslaillisten oikeuksien puolustajista. Graniittiin ruotsiksi ja suomeksi hakatut sanat "Vuonna 1901 3:s päivä elokuuta" viittaavat läheisessä Turholman kartanossa (nykyinen Aino Acktén huvila) järjestettyyn kokoukseen.
Ns. sortokauden venäläistämistoimenpiteet jakoivat suomalaiset myöntyväisyyspolitiikan kannattajiin sekä venäläistämispolitiikan vastustajiin eli perustuslaillisiin. Suomen oman sotaväen lakkauttamisen jälkeen tsaari antoi 12. heinäkuuta 1901 julistuksen yleisvaltakunnallisen asevelvollisuuden toimeenpanemisesta Suomessa. Ensimmäinen elokuuta 1901 Suomen myöntyvyyspolitiikkaa kannattava senaatti päätti laittomasti annetun lain liittämisestä Suomen suurruhtinaskunnan asetuskokoelmaan. Passiivista vastarintaa kannattavat reagoivat perustamalla keskusjärjestökseen kagaalin sekä järjestämällä joukkoaseistakieltäytymisiä eli ns. kutsuntalakkoja. Elokuun kolmannen perustuskokous oli määrä pitää hotelli Kämpissä, mutta turvallisuussyistä kokous siirrettiin kenraali J. af Lindforsin Turholman kartanolle Laajasaloon. Tunnin höyrylaivamatkan päässä Helsingistä järjestettyyn kokoukseen osallistui joukko maamme mahtimiehiä, todennäköisesti mm. Adolf von Bonsdorff, E. Castrén, Eero Erkko, Ernst Erlander, Th. Homén, P.E. Svinhufvud ja William Zilliacus. Leo Mechelin laati kansalaisadressin, johon kertyi noin 500 000 nimeä. Tsaarille adressi toimitettiin syyskuussa, mutta vastaanotto oli jyrkkä. Kenraalikuvernööri Nikolai Bobrikov reagoi adressiin uhkaamalla aseistakieltäytyjiä opiskelupaikkojen menetyksillä ja virkakielloilla. Kagaalin järjestämät kutsuntalakot saivat tsaarin lopulta kuitenkin luopumaan asevelvollisuuden toimeenpanosta.
Vuoden 1902 toukokuussa perustettiin myös naiskagaali, jonka toimintaan kuului mm. kiellettyjen painotuotteiden salakuljetus ja jakelu, salaisten viestien välittäminen sekä varojenkeruu. Diktatuuriasetuksen jälkeen kagaalin toiminta vaikeutui, mutta vielä vuoden 1904 säätyvaltiopäivävaaleissa se onnistui vaikuttamaan passiivista vastarintaa kannattavien voittoon. Kagaali hajaantui suurlakon jälkeen, mutta ei koskaan muodollisesti lopettanut toimintaansa.
©
© Helsingin kaupungin taidemuseo
WWW-toteutus: Lasipalatsin Mediakeskus Oy,
Flammable Solutions Oy 2001
|
|
|
|
|
